Kierresiipiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kierresiipiset
Myrmecolax nietneri -koiras
Myrmecolax nietneri -koiras
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Neoptera
Lahko: Kierresiipiset Strepsiptera
Kirby, 1813[1]
Heimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kierresiipiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kierresiipiset Commonsissa

Kierresiipiset (Strepsiptera) on hyönteisten lahko, jonka lajeja tunnetaan toistaiseksi koko maailmassa vajaa kuusisataa ja Suomessa viisi. Ne ovat ehdottomia loisia, jotka elävät muiden hyönteisten sisällä. Suomessa kierresiipisiä esiintyy vain kaskailla ja mesipistiäisillä.

Erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierresiipiset lienee kaikista hyönteisryhmistä erikoisimpia. Vain koiras on hyönteismäinen ja tuo ulkoasultaan mieleen lähinnä pienen kärpäsen. Sillä on kolme ruumiinosaa, kuusi raajaa ja siivet. Siivistä etusiivet ovat muuttuneet väristimiksi ja viuhkamaiset takasiivet toimivat lentämisessä. Lahkon nimi tulee tavasta, jolla koiraat asettavat siipensä lepoasentoon. Silmät muistuttavat verkkosilmiä, mutta poikkeavat rakenteeltaan huomattavasti kaikista muista selkärangattomien ryhmistä esihistoriallisia Phacopida-trilobiittejä lukuun ottamatta. Ne muodostuvat 12–150 erillisestä silmästä, joiden välissä on muuta kudosta. Verkkosilmät muistuttavatkin ulkonäöltään jonkin verran vadelmaa. Tuntosarvet ovat suuret ja niissä on yleensä kolme haaraa. Suuosat ovat muuttuneet monimutkaisiksi aistinelimiksi, jotka ilmeisesti auttavat naaraiden löytämisessä. Koiraat eivät syö mitään ja ne elävät aikuisina vain muutaman tunnin.

Naaraat ovat neoteenisiä ja poikkeavat koiraiden ulkoasusta jyrkästi. Aikuisella naaraalla ei ole lainkaan silmiä, raajoja tai siipiä ja ne viettävät koko elämänsä isäntäeliön sisäloisina (poikkeuksena kuitenkin alkeellisen Mengenillidae-heimon lajit). Naaraan ainoa ulospäin näkyvä osa on takaruumiin kärki, jossa sukuelimet sijaitsevat. Joillakin lajeilla naaras voi kasvaa isäntäänsä nähden melko isoksi ja saattaa täyttää jopa 90 % isäntähyönteisen takaruumiin tilavuudesta.

Elinkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierresiipisten elinkierto on eliökunnassa ainutlaatuinen. Hedelmöittynyt naaras ei muni vaan synnyttää eläviä toukkia, joilla on verkkosilmät, kuusi raajaa ja perälisäkkeet. Tämä ensimmäinen toukkavaihe on liikuntakykyinen ja toukasta käytetään nimitystä triunguliini. Vastasyntyneet triunguliinit putoavat kukkiin tai muihin paikkoihin, missä naaraan isäntäeliö vierailee. Tähän paikkaan toukka jää joko odottamaan isäntäeliöksi soveltuvaa hyönteistä tai alkaa aktiivisesti etsiä sellaista. Tällaisen löydettyään se kiipeää isännän päälle ja joko kaivautuu isännän kitiinikuoren läpi suusta erittämänsä eritteen avulla tai kulkeutuu isäntälajin pesään, missä se tunkeutuu kuoriutumattomiin muniin. Isäntään asetuttuaan toukka aloittaa erikoisen muodonvaihdosten sarjan, hypermetamorfoosin.

Tunkeuduttuaan isännän kitiinikuoren sisään, toukan ympärille muodostuu isännän kudoksesta suojaava koppa. Seuraavissa toukkavaiheissa triunguliini menettää raajansa ja jopa sen suuosat surkastuvat ja siitä tulee kokonaan isännän sisällä elävä loinen. Toukka elää suodattaen ravintoa isännän ruumiinnesteestä ja luo nahkansa isännässä useita kertoja. Entinen toukkanahka ei kuitenkaan pääse putoamaan pois vaan niistä muodostuu toukkaa isännän immuunipuolustukselta suojaava koppa.

Mikäli toukka on koiras, muodonvaihdoksen viimeisessä vaiheessa se koteloituu ja muuttuu hyönteismäiseksi. Lopulta koiras murtautuu ulos kotelosta ja jättää isännän. Mikäli toukka on naaras, kotelovaiheen päätteeksi se työntää takaruumiinsa kärjen esille isännän takaruumiin jaokkeiden välistä. Naaras ei poistu koskaan vaan elää samassa isännässä koko ikänsä. Naaraat tuottavat feromonia, jonka tuoksun avulla koiraat löytävät paritteluvalmiit naaraat. Koiras laskeutuu isäntähyönteisen selkään ja parittelee isännän jaokkeiden välistä esiin pilkistävän naaraan peräpään kanssa. Aikuisen naaraan koko takaruumis on täynnä toukkien alkioita, jotka koiras hedelmöittää laskemalla sukusolut naaraan ruumiinnesteeseen. Naaraat talvehtivat isäntähyönteisen sisällä.

Kierresiipiset kuuluvat loisiin, jotka kykenevät muuttamaan isäntäeläimen käyttäytymistä. Myrmecolacidae-heimon kierresiipiset saavat isäntänä toimivat hyönteiset kiipeämään korkeille paikoille. Ilmeisesti tämän tarkoituksena on saada naaraan tuottamat feromonit leviämään paremmin koiraiden havaittaviksi.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierresiipiset ovat taksonomisesti arvoituksellinen ryhmä. Ne edustavat ilmeisesti jonkinlaista väliryhmää kaksisiipisten ja kovakuoriaisten välillä ollen molekyylibiologisesti lähempänä ensiksi mainittuja, mutta anatomialtaan ja fysiologialtaan lähempänä jälkimmäisiä.

Lahko jakaantuu kahteen ryhmään. Mengenillidia-ryhmän ainoan heimon Mengenillidiae lajit ovat evolutiivisesti alkeellisempia. Koirailla on suuosat ja naaraat poistuvat isäntähyönteisestä kotelovaiheen jälkeen ja elävät vapaana maaperässä. Aikuisilla Mengenillidiae-heimon naarailla onkin raajat, silmät ja tuntosarvet sekä yksi sukuaukko. Stylopidia-ryhmään kuuluu seitsemän heimoa pitkälle loiselämään erikoistuneita hyönteisiä. Niiden naaraat elävät isännän sisällä ja naaraalla on useita sukuaukkoja.

Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta on tavattu viisi kierresiipislajia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Strepsiptera ITIS. Viitattu 24.11.2010.
  2. Guy Söderman 2010. Kierresiipiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 505–507.