Karl Söderholm (jääkäri)
Karl Edvin Söderholm (14. kesäkuuta 1890 Porvoo – 4. kesäkuuta 1960) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. Myöhemmin hän osallistui vielä talvi- ja jatkosotaan pataljoonan komentajana rintamajoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Söderholmin vanhemmat olivat maanviljelijä Karl Fredrik Söderholm ja Anna Karolina Petersen. Hänet vihittiin vuonna 1922 avioliittoon Anna-Liisa Kakolan kanssa, heidän pojastaan Raimo Kaarle Söderholmista (s. 1932) tuli lääkäri[3]. Söderholm kävi kansakoulun ja Helsingin teollisuuskoulun koneosaston sekä suoritti yksityisesti kahdeksannen luokan Lahden yhteiskoulussa vuonna 1928. Söderholm kävi hyökkäysvaunukurssin vuonna 1923 ja sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925 sekä Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929. Pataljoonan komentajakurssin hän suoritti Tuusulassa vuonna 1943.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Söderholm liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 26. helmikuuta 1915. Hän kuului sen ja myöhemmin perustetun 27. Jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Söderholm saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan aluksi komppanianpäälliköksi 3. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 19. huhtikuuta 1918 komppanianpäälliköksi 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Söderholm otti osaa sisällissodan taisteluihin Kuokkalassa ja etenemiseen Rajajoelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Söderholm palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. komppanian päällikkönä 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentti. Hän osallistui kesäkuuta – 29. maaliskuuta 1920 välisenä aikana Porajärven puolustukseen. Hänet määrättiin Tampereen rykmentissä 16. toukokuuta 1921 alkaen päälliköksi 1. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 2. helmikuuta 1926, mutta astui uudelleen palvelukseen 13. kesäkuuta 1929 ja sijoitettiin komppanianpäälliköksi Tampereen rykmenttiin 5. komppaniaan.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Söderholm osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 7:ssä ja otti osaa taisteluihin Summassa ja Viipurissa. Välirauhan aikana hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi 3. Prikaatiin.[2]
Jatkosodan puhjettua Söderholm komennettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 3:een. Vuonna 1942 hänet siirrettiin pois rintamalta ja hänet sijoitettiin vanhemmaksi kouluttajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 11:een, missä hänet nimitettiin myöhemmin koulutuskeskuksen päälliköksi. Söderholm otti osaa sotatoimiin jatkosodassa Nuijamaalla, Kämärällä, Huumolassa, Näykkijärvellä, Perlammilla, Koivistolla ja Rajajoella. Söderholm erosi vakinaisesta palveluksesta jatkosodan jälkeen vuonna 1944. Hänet haudattiin Lahteen.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.