Karl Alexander Lothringen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karl Alexander Lothringen
1712–1780
Charles Alexandre de Lorraine.jpg
Syntymäpaikka 12. joulukuuta 1712, Lunéville, Lothringen
Kuolinpaikka 4. heinäkuuta 1780, Tervuren, Itävallan Alankomaat
Maa tai osapuoli Itävalta
Palvelusvuodet 1737–1757
Ylin sotilasarvo Itävallan marsalkka (1740)
Komentajuudet Itävallan armeija (1740–1757)
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
Chotusitz 1742
Hohenfriedburg 1745
Soor 1745
Rocoux 1746
Praha 1757
Leuthen 1757
Sukulaissuhteet keisari Frans I Stefan
Siviiliammatti Itävallan Alankomaiden kuvernööri 1744–1780

Karl Alexander Lothringen (oik. Karl Alexander, Lothringenin ja Barin prinssi) (12. joulukuuta 1712, Lunéville, Lothringen – 4. heinäkuuta 1780, Tervuren, Itävallan Alankomaat) oli Itävallan marsalkka ja keisarillisen armeijan tärkeimpiä komentajia Itävallan perimyssodassa ja seitsenvuotisessa sodassa, vaikka ei kyennytkään lyömään Fredrik II Suurta taistelukentällä. Hän oli Lothringenin herttua Leopoldin poika ja keisari Frans I Stefanin veli.

Lothringen liittyi Itävallan armeijan palvelukseen 1737 muutettuaan Wieniin veljensä Lothringenin herttua Frans III Stefanin kanssa (tuleva keisari), joka oli vuotta aikaisemmin mennyt naimisiin keisarinna Maria Teresian kanssa.

Lothringen taisteli ottomaaneja vastaan vuosina 1737–39 ja ylennettiin marsalkaksi 1740. Itävallan perimyssodassa hän hävisi Preussin kuningas Fredrik II Suuren johtamalle Preussin armeijalle Chotusitzin taistelussa 1742. Vuonna 1744 hän hyökkäsi johtamansa armeijan kanssa Elsassiin ja valtasi siitä suuren osan, mutta oli pakotettu palaamaan Böömiin, Fredrikin liityttyä uudelleen sotaan ja vallattua Prahan 1745. Hän hävisi Fredrikille Hohenfriedburgin ja Soorin taisteluissa, preussilaisten koukatessa kummallakin kerralla Lothringenin taistelulinjan sivustaan. Hän hävisi Itävallan Alankomaissa Rocouxin taistelun 1746 Morits Saksilaisen johtamalle Ranskan armeijalle.

Vuonna 1744 Lothringen meni naimisiin Maria Teresian siskon kanssa, ja oli siten tämän kaksinkertainen lanko. Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt puolison kuollessa jo seuraavana vuonna. Lothringenista tehtiin 1744 Itävallan Alankomaiden (nykyinen Belgia) kuvernööri, jossa tehtävässä hän jatkoi aina kuolemaansa saakka. 1761 hänet valittiin Saksalaisen ritarikunnan suurmestariksi.

Takaisin Itävallan armeijan johtoon Lothringen kutsuttiin seitsenvuotisen sodan syttyessä 1756. Hän kohtasi tutun vastustajan Fredrik Suuren uudestaan 1757, häviten tällä kertaa Prahan ja Leuthenin taistelut, (Fredrik koukkasi sivustaan kummallakin kerralla). Näiden tappioiden jälkeen Lothringen erotettiin armeijan johdosta ja hän lopetti uransa sotilaana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Black, Jeremy: Warfare in the Eighteenth Century. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36212-3.