Karbiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suustaladattavat, nallilukkoiset Springfield Model 1863 ja Enfield Musketoon -karbiinit.
Mosin-Nagant m/44 -karbiini.
AKS-74u on karbiiniversio AK-74 -rynnäkkökivääristä.
Mauser M1916 tukkikotelolla varustettuna.
FN P90 -konepistoolin itselataavaa kertatulta ampuva FN PS90 USG -karbiiniversio.

Karbiini tai oikeammin karabiini (italian sanasta carabina, kivääri[1]) on sotilaskiväärin tai musketin lyhennetty versio, joka oli alkujaan tarkoitettu erityisesti ratsuväen käyttöön tai muuhun sellaiseen käyttöön, jossa on etua tavallista kivääriä lyhyemmästä, kevyemmästä ja helpommin käsiteltävästä aseesta. Ratsuväki saattoi kuljettaa asettaan karbiinihaalla olkahihnaan ripustettuna.[2]

Aiemmin jalkaväen kivääreistä tehtiin yleisesti lyhyempää karbiinimuunnosta esimerkiksi ratsuväelle ja tykistölle.[3]

Tavallista pidemmällä piipulla ja kiinteällä tai tavallisimmin irrotettavalla tai taitettavalla olkatuella varustettua pistoolia tai revolveria kutsutaan pistoolikarabiiniksi, tunnettuina esimerkkeinä Mauser C96 tai ”tykistöparabellum”.

Lisävarusteena hankittavia, pikakiinnitysmahdollisuudella varustettuja olkatukia on valmistettu useisiin sotilaspistooleihin, kuten esimerkiksi Remington 1858, Parabellum P08, Lahti L-35 ja Glock 17.

Myös useista konepistoolimalleista on valmistettu lähinnä siviilimyyntiin, mutta myös viranomaiskäyttöön tarkoitettuja itselataavaa kertatulta ampuvia karbiiniversioita. Alkujaan viranomaiskäyttöön tarkoitetut mallit eroavat yleensä konepistoolimallista ainoastaan laukaisukoneistoltaan, joka voidaan vaihtaa myös sarjatulen mahdollistavaan koneistoon, esimerkkejä tällaisista ovat muun muassa Thompson model 1927[4] tai Heckler & Koch MP5:n SF-laukaisukoneistolla[5][6] varustetut versiot.

Siviilimyyntiin tarkoitetut mallit taas eri maiden lainsäädännöstä johtuen usein eroavat suuresti sarjatulimalleista muun muassa pidemmällä piipulla[7][8], tukiltaan, joka on esimerkiksi muutettu taitettavasta kiinteäksi[7], tai sillä että avoimelta lukolta ampuva toimintamekanismi on sarjatulimallin osien käyttämisen estämiseksi muutettu suljetulta lukolta ampuvaksi[7][9]. Myös laukaisukoneiston vaihtaminen sarjatulimalliseen on yleensä estetty rakenteellisilla muutoksilla.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McNab, Chris: ''Suuri Asekirja. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-6890-6. (suomeksi)
  • Smith, Graham (toim.): Sotilaskäsiaseet. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4750-0. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.