Kapeasiemenkotilo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kapeasiemenkotilo
Vertigo angustior2007.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: ‏Aitotumaiset‭ ‬Eucarya‭
Kunta: ‏Eläinkunta‭ ‬Animalia‭
Pääjakso: Nilviäiset‭ ‬Mollusca‭
Luokka: Kotilot‭ ‬Gastropoda‭
Alaluokka: ‏Keuhkokotilot‭ ‬Pulmonata‭
Heimo: ‏Siemenkotilot‭ ‬Vertiginidae‭
Suku: ‏Vertigo‭
Laji: ‏angustior
Kaksiosainen nimi
Vertigo angustior
Jeffreys, 1830
Katso myös
 Commons-logo.svg Kapeasiemenkotilo Commonsissa

Kapeasiemenkotilo‭ (‬Vertigo angustior‭) ‬on pieni ja harvinainen‭ ‬kotilo‭‬laji.‭ ‬Se on Suomessa‭ rauhoitettu‭ ‬luonnonsuojelulailla[2]. Kansainvälisesti se on silmälläpidettävä (NT)[1] ja luokiteltu myös Suomen uhanalaisarvioinnissa 2010 silmälläpidettäväksi[3].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapeasiemenkotilo on hyvin pieni.‭ ‬Kuoren pituus on vain‭ ‬1,6–‬1,8‭ ‬mm ja leveys‭ ‬0,8–0,9‭ ‬mm.‭ ‬Keskeisenä tuntomerkkinä kuori kiertyy vasemmalle.‭ ‬Kuoren ruskeassa pinnassa on selkeitä ja säännöllisiä uurteita ja suuaukolla viidestä kuuteen kapeaa hammasta.[4][5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa laji on laajalti levinnyt lähes koko mantereelle,‭ ‬mutta runsain se on keskisessä Euroopassa.‭ ‬Pohjoismaista se elää Tanskassa sekä Suomen,‭ ‬Ruotsin ja Norjan etelärannikoilla.‭ ‬Suomessa lajia on tavattu kaikkiaan pariltakymmeneltä esiintymispaikalta‭ ‬Eckerö‭n,‭ ‬Kökar‭in,‭ ‬Iniö‭n,‭ ‬Houtskarin,‭ ‬Nauvon,‭ ‬Dragsfjärdin sekä‭ Turun‭ ‬alueilta.‭ ‬Lisäksi lajista tunnetaan yli sata vuotta vanhat havainnot‭ ‬Sipoosta ja‭ Hangosta‭‬.[6][7] Luultavasti lajilla on lounaisella rannikkoseudulla enemmänkin esiintymiä.[7]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapeasiemenkotilo elää ainakin Suomessa,‭ ‬Ruotsissa ja Virossa kosteilla rantaniityillä sekä rannan tuntumassa kasvavissa lehtometsissä.‭ ‬Rantaan ajautuneiden simpukankuorten kalkki on ilmeisesti lajille tärkeää.‭ ‬Riittävän kalkkivaikutteisilla alueilla sitä tavataan myös kauempana rannasta.[7] Esiintymispaikoilla maaperän‭ ‬pH‭‬:n tulee olla suurempi kuin‭ ‬5,5[5]‬.‭ ‬Lajin elintapoja ei tunneta kovin hyvin.‭ ‬Sen otaksutaan syövän maatuvaa orgaanista materiaalia,‭ ‬sienirihmastoja sekä leviä.[6]

Lähteet‎[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla‎[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]