Kalevi Silvola
| Kalevi Silvola | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. joulukuuta 1935 Pyhäjoki |
| Kuollut | 11. helmikuuta 2024 (88 vuotta) Raahe |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | assistentti, tutkija, kirkkoherra, kirjailija |
| Vanhemmat | Antti ja Lempi (s. Ojala) Silvola |
| Puoliso | Hilkka Maija-Liisa (s. Jousmäki) Silvola |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | Suomi |
| Tuotannon kieli | Suomi |
| Tyylilajit | Raamatun selitys, runot, virsirunous, romaanit, säveltäminen |
| Esikoisteos | Todistaja ja todistus 1978 |
| Palkinnot | |
|
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan kultaristi, Raahen Pekka, Kalajoen Kristillisen Opiston Kannatusyhdistyksen kunniapuheenjohtaja |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kalevi Antero Silvola (9. joulukuuta 1935 Pyhäjoki – 11. helmikuuta 2024 Raahe[1]) oli suomalainen pappi, teologian tohtori, tutkija ja kirjailija.[2]
Perhetaustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvola syntyi Pyhäjoella maanviljelijä Antti ja emäntä Lempi Silvolan s. Ojala perheeseen.
Silvola avioitui vuonna 1964. Puoliso on ylilääkäri Hilkka Maija-Liisa Silvola s. Jousmäki. Perheeseen syntyi kolme lasta.[2]
Koulutus ja työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvolan kohdalla opintielle lähtemiseen vaikutti aikoinaan kansakoulun opettaja Sylvia Halunen. "Hän sanoi minulle, että sinusta pitää tulla pappi. Silloin se oli utopistinen ajatus enkä sitä itse ymmärtänyt. Jotenkin vain se tuli mahdolliseksi, se oli käyttövoima, joka pani opiskeluprosessin käyntiin." [3]
Kalevi Silvola valmistui ylioppilaaksi Oulaisten yhteiskoulusta 1958, minkä jälkeen hän opiskeli ja valmistui Helsingin yliopistossa teologian kandidaatiksi 1964, lisensiaatiksi 1971 ja väitteli tohtoriksi 1978. Kalevi Silvola vihittiin papiksi 1964 ja suoritti ylemmän pastoraalitutkinnon, laudatur, 1976. Hän toimi Etelä-Espoon seurakunnan virallisena apulaisena 1964–1969, Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan ylimääräisenä assistenttina 1969–1977 ja Raahen kirkkoherrana 1977–1999, jolloin jäi eläkkeelle.[2]
Sivutoimet ja luottamustehtävät, huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalevi Silvola oli Ylioppilaskoti Konviktin isäntänä 1969–1972, Helsingin yliopiston dosenttina 1985–1992. Kalajoen Kristillisen Opiston kannatusyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi 1978–2014. Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön valtuuskunnan jäsenenä hän oli 1978–1983 sekä johtokunnan jäsenenä 1978. Oulun hiippakunnan pappisasessorina Silvola toimi 1981–1987. Vuosina 1989–1998 hän toimi Raahen rovastikunnan kasvatusasioiden pappina. Lestadiolaisen Uusheräyksen johtokunnan puheenjohtajuutta hän hoiti 1996–2015.
Vuosina 1996-2001 Silvola osallistui kirjoittajana ja muokkaajana Siionin Matkalaulujen uudistamistyöhön.[2]
Kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi Silvola harrasti muun muassa kuorolaulua ja metsänhoitoa. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1995 sekä valittiin Raahen Pekaksi 2001. Silvolalle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan kultaristi.[4][5]
Kirjoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalevi Silvola teki väitöskirjansa Todistaja ja todistus Uuden testamentin eksegetiikasta. Muutama muukin teos syntyi Uuden testamentin tutkimusalueelta. Joidenkin juhlakirjojen toimittamiseen hän osallistui. Silti työaikana aloitettu ja eläkeaikana jatkunut kirjoittaminen sai uuden suunnan: kaunokirjallisuuden. Päiväkirjaa Silvola piti 15-vuotiaasta lähtien, joten teosten tapahtumia on ankkuroitu osaksi todellisuuteen. Myös kehittymistä Silvola totesi tapahtuneen. Pelkistystä tuli. Joka ainoaa sanaa ja välimerkkiä tuli harkittua tarkkaan. Tärkeintä oli kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti. Sisältö ei synny vain huviksi, vaan myös hyödyksi. Joutuu painiskelemaan itsensä, asioiden ja tekstin kanssa. "Kirjoittaminen on hyvin tärkeää minulle - siihen menee eniten aikaa eläkkeellä. Sitä voisi luonnehtia kipinäksi kirjoittaa itseni ja muiden iloksi. On kiva kirjoittaa, jos se koskettaa jotakin." Runoilija Silvolalta on useita teoksia. Jumala on läsnä useissa runoissa olemiseen luontevasti, korostamatta kuuluvana. Silti runoista löytyvät myös säkeet: "Hartaimmat puhuvat/ johdatuksesta,/ mutta minulta se katoaa."[6] [3]
Muutamia romaaneja Kalevi Silvola myös julkaisi. Puukuulat-teoksensa tiimoilta hän lausui "Sotavuodet olivat niin poikkeuksellista aikaa, että se ajanjakso porautui tulikirjaimin sielunmaisemaan". Nelivuotias pikkupoika koki syvästi sodan. Isäkin oli poissa rintamalla. Vuosikymmenien jälkeen hän palasi aihepiiriin ja tuloksena syntyi neljäsataasivuinen romaani. Tarinan runko, puitteet, ihmiset ja tapahtumaympäristö ovat todellisia. Kalevi Silvolan mukaan yksi suuri tunnetekijä tarinassa on pienen pojan kokema turvattomuus ja pelko isän lähtiessä sotaan.[7]
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sana, kirkko ja yhteys. Professori Aimo T. Nikolaisen juhlakirja, toimittaneet Kalevi Silvola ja Eino Wilhelms, Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 1972
- Todistaja ja todistus. Väitöskirja, Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 1978
- Lapset ja Jeesus, Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 1984
- Nardusvoide ja suudelma, Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 1989
- Pienet auringot. Runokokoelma, Uusheräys ry, Jyväskylä 1997
- Sinistä lunta. Runokokoelma, Uusheräys ry, Raahe 2000
- Tämä nukkumaton valo. Runokokoelma, Uusheräys ry, Oulu 2003
- Kerttu Kastelli, Heikki Silvola, Kalevi Silvola, Maastani ja kansastani laulan. Runokokoelma, Uusheräys ry, 2004
- Sain hopeiset pisarat. Runokokoelma, Uusheräys ry, Oulu 2005
- Silonvuoren yli. Romaani, Uusheräys ry, Oulu 2005
- Aittola Marjatta, Honkanen Risto et al. Sata lähetyksen vuotta. Lestadiolainen Uusheräys lähetyksen rintamassa, toimittanut Kalevi Silvola, Uusheräys ry, Vaasa 2007
- Pehmeä-ääniset kellot. Runokokoelma, Uusheräys ry, Vaasa 2009
- Puukuulat. Romaani, Uusheräys ry, Vaasa 2009
- Älykäs ja uskova, Uusheräys ry, Kurikka 2012
- Perinne ja uudistus, Uusheräys eilen tänään ja huomenna, Uusheräys ry, Vaasa 2012
- Huurrekoivujen alla. Romaani, Vaasa 2013
- Kaarnatuulet. Runokokoelma, Uusheräys ry, Vaasa 2014
- Menossa mukana, KS:n 80-vuotisjuhlakirja, toimittanut Kalevi Silvola, Uusheräys ry, Vaasa 2015
- Maata polveni koski. Runokokoelma. Uusheräys ry, Vaasa 2017.
- Suvella ja lumella. Uusheräyksen Keskusliitto ry, 2019.
- Kotikeinussa. Runokokoelma. Kalevi Silvola, 2021.
- Eero Silvola, Kalevi Silvola, Meren rannalta sydänmaalle: kertomus Matti ja Augusta Silvolan suvusta. Kalevi Silvola, Vihanti 2021.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Kaleva 17.2.2024, s. 45.
- ↑ a b c d Suomen teologit Finlands teologer 2010
- ↑ a b Kirkkoherra tekee pehmeää laskua eläkkeelle[vanhentunut linkki]
- ↑ Pekanpäivät, Annanpäivä, Raahen Pekat ja Fiiat...[vanhentunut linkki]
- ↑ Pappismatrikkeli 2018. Suomen kirkon pappisliitto.
- ↑ Pohjalaiset miehet rupesivat runoksi[vanhentunut linkki]
- ↑ Pieni poika koki turvattomuutta, pelkoa ja ikävää[vanhentunut linkki]
| ||||||||||
