Kahina
Kahina tai Dihya oli 600-luvun lopulla hallinnut Aurèsin berberikuningatar, joka johti vastarintaa tuolloin Pohjois-Afrikkaan Hassan bin al-Numanin johdolla levittäytyneitä beduiineja vastaan. Kahina voitti heidät useaan otteeseen ajaen nämä Ifriqiyan alueelta, mutta sai alkumenestyksensä jälkeen lopulta surmansa taistelussa heitä vastaan.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuri osa Kahinasta tiedetystä on satavuotta myöhemmin muistiin kirjattua legendaa, jonka paikkansapitävyyttä on mahdoton tarkistaa. Esimerkiksi Kahina ei ole oikea nimi vaan arabien hänelle antama lempinimi. Kahinan oikeasta nimestä ei ole varmuutta. Joissakin lähteissä hänen oikeaksi nimekseen mainitaan Dihya, ja Ibn Khaldun kirjoitti saman nimisestä berberiheimosta. Hänen isäkseen mainitaan eri lähteissä Tatit tai vaihtoehtoisesti Matiya (Matteus) Tifanin (Teofanes) poika. Hänen heimonsa djarawa oli osa suurempaa zenata-heimoa. Berberitaustainen Kahina oli mahdollisesti myös osittain kreikkalainen. Kahinan heimo oli monien muiden alueen berberiheimojen tapaan omaksunut juutalaisuuden, mutta myöhemmin monet olivat kääntyneet kristinuskoon, jota ilmeisesti myös Kahina harjoitti.[1] Joissain lähteissä mainitaan Kahinan olleen juutalainen, mutta todisteita tästä on pidetty heikkoina.[2]
Kahina mainitaan historiallisissa lähteissä vasta hänen ollessaan jo huomattavan vanha ja leskeksi jäänyt. Tarinan mukaan hän eli 127-vuotiaaksi. Kahina tunnettiin Aurèsin kuningattarena. Aurès oli muodostunut itsenäiseksi kuningaskunnakseen labdasin johdolla alueen kapinoitua tuolloin osia Pohjois-Afrikasta hallinneita vandaaleja vastaan vuonna 477. Kahina tunnettiin myös selvänäkijänä, joka hurmoksessaan päästi hiuksensa vapaaksi rummuttaen rintaansa. Tavanomaisempiin ennustamisen tapoihin kuului myös esimerkiksi tulevaisuuden lukeminen sorasta. Kahinan asema johtajana lienee perustunut paljolti näihin ennustuksiin ja niihin uskoneisiin seuraajiin.[1]
Beduiinipäällikkö Hassan bin al-Numan oli valloittanut Bysantin valtakuntaan kuuluneen Karthagon ja kiinnitti voittonsa jälkeen huomionsa Aurèsiin, josta oli muodostunut berberien vastarinnan keskus. Beduiinit etenivät Kahinan johtamia berberejä vastaan, ja tämä poltti ilmeisesti pääkaupunkinaan toimineen Baghayan estääkseen sen päätymisen vihollisen käsiin. Yhteenotto berberien ja beduiinien välillä käytiin joen varrella lähellä nykyistä Oued Niniä ja se päättyi beduiinien tappioon. Heidät voitettiin vielä toisen kerran Gabèsin lähellä, minkä jälkeen Hassan vetäytyi Tripolin itäpuolelle. Beduiinit oli näin ajettu koko Ifriqiyan alueelta ja Kahinan alue levisi. Joissain lähteissä väitetään koko Ifriqiyan päätyneen Kahinan haltuun, mikä lienee liioittelua.[1]
.jpg)
Kahina käytti ilmeisesti poltetun maan taktiikkaa beduiineja vastaan, mutta sen aiheuttamien tuhojen määrästä on kiistelty. Arabikronikoitsijat liioittelivat Kahinan aiheuttamia tuhoja, jotka esitettiin Kahinan myöhemmän tappion perussyynä. Liioittelusta huolimatta poltetun maan taktiikkaa lienee käytetty, ja se on ehkä myös kääntänyt joitakin paikallisia Kahinaa vastaan.
Kun Hassan oli saanut vahvistuksia, hän aloitti uuden hyökkäyksen todennäköisesti vuosina 697–698. Ilmeisesti beduiinit voittivat ensin Kahinan lähellä Gabèsia, jonka jälkeen Kahina antoi hurmoksellisen ennustuksensa. Hän kehotti poikiaan vaihtamaan puolta paeten itse Aurèsin vuorille. Hassanin joukot seurasivat pakenevaa kuningatarta ja viimeinen yhteenotto Kahinan ja Hassanin joukkojen välillä käytiin paikassa, jota al-Maliki kutsui nimellä Tarfa ja jota al-Bakri ja Ibn Nadji kutsuivat nimellä Tabarka. Jälkimmäinen lienee vääristynyt muoto ensimmäisestä nimestä. Paikka on todennäköisesti Djabal Neshsharin lähellä noin 50 kilometriä Tobnasta pohjoiseen. Kiivaan taistelun jälkeen Kahina sai surmansa kaivolla, joka nimettiin hänen mukaansa.[1]
Myöhäinen historiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kahinaa koskevat tiedot ovat peräisin sata vuotta myöhemmin kirjoittaneelta egyptiläiseltä Ibn Abd al-Hakamilta (803 – 872). Hänen mukaansa Kahinan kaksi poikaa antautuivat Hassanille, ja heistä tehtiin komentajia. Tarina Kahinan ennustuksesta palvelee tendenssiä, joka todistaa loistavasta tulevaisuudesta muslimien alaisuudessa. Kahinan myöhempää mainetta berberien keskuudessa on verrattu Jeanne d’Arciin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e C. E. Bosworth ym.: Encyclopaedia of Islam, Volume IV (Iran–Kha), s. 422–423. Brill, 1998. ISBN 9789004057456.
- ↑ J. D. Fage ja Roland Oliver: The Cambridge history of Africa, s. 509–512. Volume 2. Cambridge University Press, 1978. ISBN 0 521 21592 7. (englanniksi)