Kaffrinen alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaffrinen alue
région de Kaffrine
Kaffrinen alue Senegalin kartalla.
Kaffrinen alue Senegalin kartalla.
Valtio Senegal
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Kaffrine
Pinta-ala 11 262 km²
Väkiluku (2018) 679 000

Kaffrinen alue (ransk. région de Kaffrine) on hallintoalue Senegalin keskiosassa. Sen keskus on Kaffrinen kaupunki. Alueen pinta-ala on 11 262 neliökilometriä. Asukkaita on 679 000 henkeä (vuonna 2018, arvio).[1]

Kaffrinen alue käsittää 5,6 % Senegalin pinta-alasta. Se rajoittuu pohjoisessa Diourbelin ja Lougan, koillisessa Matamin, idässä Tambacoundan, lounaassa ja lännessä Kaolackin ja luoteessa Fatickin alueisiin sekä etelässä Gambiaan.[2] Vesistöjä ovat Saloumjoki ja Gambian sivujoki Baobolong[3]. Seutu kuuluu Sahelin ja Sudanin siirtymäalueeseen. Kasvillisuus on pensas- ja metsäsavannia.[4]

Alue jakautuu Birkelanen, Kaffrinen, Koungheulin ja Malem Hodan departementteihin. Arrondissementteja on yhdeksän, kaupunkikuntia viisi ja maalaiskuntia 28.[5] Kaupungit ovat Birkelane, Kaffrine, Koungheul, Malem Hodar ja Nganda[6].

Alueella asuu 4,1 % Senegalin väestöstä[2]. Kaupunkiväestön osuus on 15,1 %[7]. Asukkaista 74 % on wolofeja. Lisäksi on fulbeja ja sererejä. Vallitseva uskonto on islam.[2]

Seudun pääelinkeino on maanviljely. Tärkein viljelykasvi on maapähkinä. Muita elinkeinoja ovat karjanhoito, metsien hyödyntäminen, kaupankäynti, käsityöammatit ja liikenne.[8] Teollisuutta ei ole lainkaan[9].

Wanarin kivikehät ovat osa Unescon maailmanperintökohdetta. Muita nähtävyyksiä ovat vanhat moskeijat, mausoleumit ja pyhät puut. Alueelle tehdään lähinnä metsästysmatkoja. Majoituspalvelut ovat vähäisiä.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Indicateurs clés ansd.sn. Viitattu 7.6.2018.
  2. a b c Situation 2014, s. 15.
  3. Situation 2014, s. 17.
  4. Situation 2014, s. 16.
  5. Situation 2014, s. 17–18.
  6. Situation 2014, s. 27.
  7. Situation 2014, s. 26.
  8. Situation 2014, s. 18–19.
  9. Situation 2014, s. 158.
  10. Situation 2014, s. 178–182.