Kaasavuori
Kaasavuori on Naantalissa, Merimaskussa Otavan saarella sijaitseva merenrantakallio, joka kohoaa merestä 55,4 metrin korkeuteen. Kaasavuorta käytettiin muinoin vartiotulivuorena ja siellä on muinaisjäännöksiä. Yhdessä viereisen Munavuoren kanssa Kaasavuori saa valtakunnallisesti merkittävän kallioalueen suojelurajauksen. Kallioalueen maisemallisia ja geologisia arvoja pidetään merkittävänä, ja historiallinen arvo katsotaan hyvin merkittäväksi. Kallioalue on luonnonarvoiltaan arvokas.[1]
Kaasavuori muodostaa yhdessä matalamman Munavuoren kanssa noin 16 hehtaarin jyrkänteisen kallioselännejakson. Ympäröivästä maastosta kallioalue erottuu korkeampana metsäselänteenä, joka näkyy parhaiten mereltä. Kaasavuorelta avautuukin edustavia merimaisemia ja se on suosittu paikallinen näköalapaikka ja retkikohde. Avokalliopinnat ovat kuitenkin enimmäkseen puustoisia. Kalliolaella on laakeita silokalliopintoja. Kallio on kivilajiltaan kinzigiittiä, jossa on suuria kordieriitti- ja granaattiporfyroblasteja. Alueen kalliomännikömaisemat ovat massiivisen louhikkoisia ja jyrkänteisiä, ja niidä pidetään hyvin edustavina. Kallioalue onkin geomorfologisesti monipuolinen ja merkittävä. Kalliorinteillä on voimakkaasti lohkoutuneita louhikkoisia jyrkännemuotoja, massiivisia irtolohkareita ja halkeamia sekä onkaloita.[1]
1990-luvun alussa kallioalue katsottiin lähinnä paikalliselta arvoltaan biologisesti merkittäväksi, jolloin se oli enimmäkseen melko luonnontilaisena edustava. Tuolloin tehdyssä selvityksessä kallion lakiosat olivat karua kalliomännikköä, jossa on edustavia poronjäkälä-kalliotierasammalkasvustoja. Jyrkänteiden silokallio- ja pystyseinämillä kasvoi karua jäkälä- ja sammalvaltaista kalliokasvillisuutta. Vaateliasta kalliolajistoa ei tavattu.[1]
Vesi- ja ympäristöhallituksen vuoden 1995 julkaisussa Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä Kaasavuori–Munavuori sai inventoinnin, valtakunnallisesti merkittävän kallioalueen suojelurajauksen. Kallioalueen maisemallisia ja geologisia arvoja pidetään merkittävänä, kun biologisia arvoja vähemmän merkittävänä. Historiallinen arvo katsotaan hyvin merkittäväksi. Kaasavuori–Munavuoren arvoluokka eli luonnon- ja maiseman suojelullinen merkitys on 4, eli kyseessä on luonnonarvoiltaan arvokas kallioalue.[1]
Muinaisjäännökset ja luonnonmuodostumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaasavuorella sijaitsee kolme Museoviraston inventoimaa kohdetta: kiinteä muinaisjäännös, mahdollinen muinaisjäännös ja luonnonmuodostuma.[2]
Kaasavuoren huipulla on suuri siirtolohkare, jonka pystysuorat seinämät ovat 3–4 metriä korkeita, eteläsivun loivahkoa seinämää lukuun ottamatta. Siirtolohkareen päällä on kattilamainen 3–4 metrin läpimittainen syvennys. Vuonna 1971 tehdyssä inventoinnissa syvennyksestä tehdystä koekuopasta löytyi piilastu ja nokista maata. Paikka on ajoitettu kivikautiseksi asuinpaikaksi ja on erittäin mahdollista, että se on ollut käytössä esihistoriallisena aikana.[2]
Kallion kaakkoisrinteellä on jääkauden muodostama lohkarekivikko, jossa kiviä on liikuteltu ja aseteltu tomtning-asumuksen omaisesti. Vuonna 2016 tehdyssä tarkastuksessa kivirakennelman ajoitusta ei saatu selville.[3]
Kalliolaen itäpuolella on pohjois-eteläsuuntaisella rinnetasanteella jääkaudella muodostunutta kivikkoa. Kivikko on 20–30 metriä leveä ja laskee alas rinnettä usean kymmenen metriä. Kivikossa on röykkiöitä muistuttavia kohoumia, mutta ne ovat syntyneet kun kivikkoon on kaivettu kuoppia. Tämä todettiin vuonna 1971 tehdyssä inventoinnissa kuten myös jo aikaisemmin arkeologi A. M. Tallgrenin toimesta. Tästä huolimatta peruskartassa on edelleen merkintä "muinaishauta".[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Heikkinen, Risto & Husa, Jukka: ”LIITE 1. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä - yleiskuvaukset ja tärkeimmät arvot”, Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä, s. 85–86. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja: sarja A 210. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1995. ISBN 951-53-0089-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.9.2017).
- ↑ a b Muinaisjäännösrekisteri: Kaasavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 23.1.1997. Museovirasto. Viitattu 9.9.2017.
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Kaasavuori 3 Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 9.11.2016. Museovirasto. Viitattu 9.9.2017.
- ↑ Tomanterä, Leena: Merimaskun muinaisjäännösten inventointi 1971, s. 39–41. Helsinki: Muinaistieteellinen toimikunta, 1971. Teoksen verkkoversio Museoviraston sivuilla (pdf) (viitattu 9.9.2017).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Äkäslompolo, Unna: Jylhä ja salaperäinen Kaasavuori, Merimasku retkipaikka.fi. 24.9.2016. Jotuca Oy.