K-1 (1938)
| K-1 | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Martin telakka, Leningrad |
| Kölinlasku | 27. joulukuuta 1936 |
| Laskettu vesille | 29. huhtikuuta 1938 |
| Palveluskäyttöön | 16. joulukuuta 1939 |
| Poistui palveluskäytöstä | kadonnut lokakuussa 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 490 t (pinnalla) 2 600 t (sukellus) |
| Pituus | 97,65 m |
| Leveys | 7,40 m |
| Syväys | 4,51 m |
| Koneteho | 2 × dieselmoottoria 8 400 bhp ja 2 × sähkömoottoria, 2 400 shp |
| Nopeus |
21 solmua (pinnalla) 10 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 60 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 × 21" torpedoputkea 2 × 100 mm/L56 tykki 2 × 45 mm ilmatorjuntatykkiä 20 × miinaa |
K-1 oli Neuvostoliiton laivaston K-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: K-luokka (sukellusvene, Neuvostoliitto)
Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 27. joulukuuta 1936 telakkanumerolla 451. Se laskettiin vesille 29. huhtikuuta 1938 ja valmistui 16. joulukuuta 1939.[1] Alus otettiin palvelukseen 26. toukokuuta 1940.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Neuvostoliiton Itämeren laivastoon päällikkönään 3. luokan kapteeni K. A. Chekin. Heinä-elokuussa 1940 alus siirrettiin K-2:n kanssa Pohjoiseen laivastoon, missä se liitettiin sukellusveneprikaatin 1. divisioonaan. Huhtikuussa 1941 alus oli telakalla huollettavana.[3]
Saksan hyökätessä kesällä 1941 Neuvostoliittoon alus oli partioimassa Kuolavuonon suulla, missä se raportoi ampuneensa alus hyökänneen lentokoneen. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 15. heinäkuuta 3. luokan kapteeni M. F. Avgustinovich, jonka alaisuudessa alus lähti elokuussa ensimmäiselle tuloksettomalle sotaretkelleen Novaja Semljan edustalle. Se palasi 13. elokuuta Polyarnin tukikohtaan, missä alus siirrettiin vaurioiden korjaamiseksi telakalle. Alus vapautui 28. elokuuta telakalta ja lähti vielä samana päivänä toiselle sotaretkelleen Länsivuonoon, mikä osoittautui tuloksettomaksi. Alus palasi 25. syyskuuta tukikohtaan, jossa sen magneettisuus poistettiin lokakuun alussa.[3]
Alus lähti kolmannelle sotaretkelleen 21. lokakuuta Porsangerinvuonoon, jonne se laski 28. lokakuuta seitsemän miinaa. Miinoihin osui 5 000 tonnin tankkeri ja 1 950 tonnin rahtialus Flottbek, jotka upposivat. Sukellusvene palasi 7. marraskuuta tukikohtaan. Saksalaiset raivasivat 11. joulukuuta miinakentän. Alus teki vuoden lopulla vielä neljännen sotaretken laskien miinoja. Sukellusveneen väitetään upottaneen matkalla torpedoimalla rahtialuksen. Norjalaiset Kongring (1 994 t) ja Konglag (1 862 t) vaurioituivat 26. joulukuuta Lenangenin länsipuolella osuttuaan miinoihin.[4]
Alus teki 1942 kahdeksan sotaretkeä, joista kolme tai neljä oli miinoitusmatkoja. Aluksen laskemissa miinoissa tuhoutui Varanginvuonossa 8. elokuuta Kurzesee (754 t), 23. toukokuuta Asuncion (4 626 t), Nordkapissa 12. syyskuuta Sperrbrecher 14 (7 019 t) sekä sen kaksi saattajaa. Vuoden lopulla sukellusvene vaurioitui pahoin osuttuaan miinaan. Se siirrettiin 17. joulukuuta telakalle korjattavaksi.[5]
2. luokan kapteeni V. G. Starkikov vastaanotti 23. maaliskuuta 1943 aluksen päällikkyyden. Alus lähti 13. sotaretkelleen Norjan pohjoisrannikolle L-22:n ja S-56:n kanssa. Veneiden tehtävänä oli olla saattueiden BA-4 ja BA-7 kaukosuojauksena. K-1 palasi tukikohtaan 29. kesäkuuta. Alus oli elokuussa huollettavana telakalla, jolloin 1. luokan kapteeni M. F. Hoyakov vastaanotti aluksen päällikkyyden.[5]
Syyskuussa alus lähti 14. sotaretkelleen Novaja Semljan rannikolle. Kuukauden lopulla yhteys alukseen katosi ja se todettiin kadonneeksi lokakuussa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner. Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
- Twardowski, Marek: Katyusha - Soviet Submarine Cruisers. Warship 1989, 1989, XIII. vsk, s. 106-125. Conway Maritime Press. 0-85177-530-6. (englanniksi)