Joosef (Jaakobin poika)
Wikipedia
Joosef oli Jaakobin toiseksi nuorin poika ja Egyptin suurvisiiri.
Joosef oli toinen isänsä lempilapsista, koska hänen äitinsä oli Jaakobin suuri rakkaus Raakel. Siksi Jaakob teettikin pojalleen tämän täyttäessä 17 vuotta hyvin kauniin ja kalliin kauhtanan, jota tämä piti viedessään ruokaa paimenessa olleille veljilleen. Tällaista pukua pitivät yleensä ne joiden ei tarvinnut tehdä työtä, ja se herätti vanhemmissa veljissä suurta kateutta.
Normaalisti Joosefin ei tarvinnut tehdä työtä, ellei halunnut, mutta hän halusi olla ystävällinen veljilleen. Harvinaista kyllä, hän ei etuoikeutetusta asemastaan huolimatta suhtautunut veljiinsä (tarkkaan ottaen velipuoliinsa) mitenkään yliolkaisesti, vaan kohteli näitä ystävällisesti.
Kateelliset vanhemmat veljet olisivat halunneet tappaa hänet, mutta vanhimman veljen Ruubenin vastustuksesta johtuen muut myivät Joosefin orjaksi paikalle osuneille midianilaisille kauppiaille. Kauniin vaatteen he kastoivat vuohipukin vereen ja kertoivat isälleen että veli oli joutunut leijonan saaliiksi.
Lempilapsen kuolema oli kauhea uutinen: Jaakob itki ja suri, huutaen tuskan vallassa:
» Murehtien menen minä taivaaseen poikani luo!»
- eikä hevin huolinut lohdutuksesta.[1]
Joosef päätyi orjana Egyptiin, missä hän joutui Potifarin, faaraon henkivartioston päällikön, orjaksi. Joosef palveli Potifaria hyvin, mutta Potifarin vaimo syytti häntä aviorikoksesta. Potifar uskoi vaimonsa valheita ja toimitti Joosefin vankilaan.
Vankilassa Joosef selitti faaraon ylimmäisen juomanlaskijan ja faaraon ylimmäisen leipurin unet. Ylimmäinen juomanlaskija sai palata työhönsä. Ylimmäinen leipuri hirtettiin kolmen päivän kuluttua.
Useita vuosia myöhemmin ylimmäinen juomanlaskija tuli maininneeksi faaraolle Joosefista, joka selitti unia. Joosef käskettiin selittämään faaraon unen, ja hän selitti sen ennustavan seitsemää hyvää ja viljavaa vuotta ja seitsemää nälkävuotta. Kiitollisuuden osoituksena faarao valitsi Joosefin Egyptin suurvisiiriksi.
Katovuodet koskivat myös Kanaanin maata. Jaakob lähetti poikansa ostamaan viljaa Egyptistä ja he saapuivat Joosefin luo. Joosef syytti heitä vakoojiksi ja vangitutti heidät, mutta kolmen päivän kuluttua hän kutsui veljet luokseen.
Joosef valitsi Simeonin panttivangiksi ja antoi muiden veljien palata kotimaahansa. Joosef käski tuoda nuorimman veljen Benjaminin Egyptiin. Veljekset palasivat Egyptiin Benjamin mukanaan ja Joosef kyseli heidän asioistaan, mutta ei paljastanut henkilöllisyytään. Heidän lähtiessään takaisin Benjaminin säkistä löydettiin kätketty hopeamalja, ja siksi heitä syytettiin varkaudesta. Joosef kysyi Jaakobin voinnista ja kutsui tämän perheineen Egyptiin. Jaakob asettui asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan. Joosefilla oli kaksi poikaa, Efraim ja Manasse.
[muokkaa] Joosef-kertomuksen alkuperä
Ei tiedetä varmasti, oliko Vanhan testamentin Joosef historiallinen henkilö. On arveltu, että Joosefin ja hänen veljiensä nimet olivat todellisuudessa Kaanaan heimojen nimiä ja Raamatun tarina kertoo vertauskuvallisesti näiden heimojen asettumisesta Egyptiin.
Joosef-kertomuksen esikuvana lienee toiminut noin vuonna 1250 eaa. kirjoitettu satu nimeltä Kertomus kahdesta veljestä. Satu kertoo kahdesta veljestä, Anubiksesta ja Batasta, joista viimeksi mainittu asui veljensä ja hänen vaimonsa luona ja teki kaikki työt heidän puolestaan. Kertomuksessa Anubiksen vaimo käyttäytyy aivan niin kuin Potifarin vaimo - hän yrittää vietellä Batan ja epäonnistuttuaan tässä valehtelee veljelleen.
Nimi "Potifar" juontuu egyptinkielisestä nimestä Padi-peraa, "faaraon lahja".
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Lucy Diamond: Joosef, Egyptin valtias; SLEY, 1958
