John Svanljung
Karl Johan (John) Svanljung (31. tammikuuta 1861 Vaasa – 20. marraskuuta 1932 Leningrad, Neuvostoliitto) oli suomalainen varatuomari ja asianajaja.[1]
Svanljungin vanhemmat olivat oikeusneuvosmies Johan Kristian Svanljung ja Sofia Lundman. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan lyseosta 1879 ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1885. Svanljung sai varatuomarin arvon 1888.[1]
Svanljung toimi asianajajana ja patenttiasiamiehenä Helsingissä. Suomen sisällissodan loppuvaiheessa hän pakeni punaisten mukana Venäjälle. Hän oli toiminut Kansanvaltuuskunnan julkaiseman ruotsinkielisen Notisbladetin toimittajana. [1] [2]
Svanljung julkaisi asianajajana toimiessaan lentokirjasia ns. Duwaldtin testamenttiasiasta ja Vaasan lahjoitusmaakysymyksestä. Vuonna 1896 kuollut vaasalainen varakanneviskaali Gustaf Duwaldt (1845–1896) jätti noin miljoonan silloisen markan omaisuuden, joka hänen 1877 tekemän testamenttinsa mukaan suureksi osaksi lankesi Vaasan kaupungille sekä Vaasan ja Porin seurakunnille. Hänellä oli myös avioton poika Emil Duwaldt (s. 1875) jonka Gustaf Duwalt oli tunnustanut omakseen ja luvannut huolehtia hänen tulevaisuudestaan. Vuonna 1901 täysi-ikäiseksi tullut Emil vetosi testamentinsaajiin saadakseen hänelle kuuluvan osan omaisuudesta ja hänen asianajajanaan toiminut Svanljung julkaisi vetoomuksen lentokirjasena. [3]
Vaasan lahjoitusmaakysymyksessä Svaljung toimi Vanhassa Vaasassa sijainneiden lahjoitusmaapalstojen haltijoiden asianajajana heidän ja Vaasan kaupungin välisessä kiistassa sen jälkeen kun kaupunki oli vuonna 1912 tehnyt päätöksen häätää palstanhaltijat. [4]
John Svanljung oli naimisissa 1890–1909 Anna Ahngerin (1866–1949) kanssa, liitto päättyi avioeroon. Hän meni 1909 naimisiin Ellen Ida Mathilda af Enehjelmin (1865–1932) kanssa.[1][5] John Svanljungin veljiä olivat vaasalainen kauppias ja laivanvarustaja Gustaf Svanljung (1864–1934) ja rehtori, professori ja valtiopäivämies Knut Svanljung (1867–1936).[6]
Svanljungilla oli ensimmäisestä avioliitossa tytär Ann Sofie (s. 1891) ja poika Karl Christian (1892–1964). Hänen ensimmäinen vaimonsa Anna Ahngren ja tyttärensä Ann Sofie muuttivat avioeron jälkeen Etelä-Ranskaan Biarritziin. Ann Sofie toimi hierojana ja vuonna 1926 hänen ystävättärensä arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli hänelle huvilan Biarritziin. Taiteilija Antti Favén maalasi Ann Sofiesta muotokuvan 1910-luvun alussa. [5]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Något om lifförsäkring. Författare, Nikolaistad 1889
- Finnisches Patentgesetz. John Svanljung, Helsingfors 1899
- Patent-law of Finland. John Svanljung, Helsingfors 1899
- Duvaldska testamentsfrågan. Vasa 1901, suomeksi nimellä Duvaldtin testamenttiasia. Toimittaja, Helsinki 1901
- Ett inlägg i den s. k. donationsjordsfrågan i Vasa. Helsingfors 1912
- Lausunto n. k. Vaasan lahjoitusmaakysymyksestä. Tekijä, Helsinki 1912
- Huru den s. k. donationsjordsfrågan måste lösas. Helsingfors 1913
- Den s. k. Donationsjordsfrågan : små folk på besök hos Stort folk : fiskal Palmén misshandlar en af jordegarene. Författare, Vasa 1913
- A. B. C. Jordabok för äldre barn. Författare, Vasa 1914
- Till egarene af Vasa stads jord. Författare, Vasa 1915
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ Valtiorikosasiain tiedusteluosaston Luettelo C 5.10.1918 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Juhan suku-uutiset 21.8.2009 : Duwaldtin avioton poika ja testamentti
- ↑ Lahjoitusmaakysymys, Pohjalainen 27.05.1914 nro 118, s. 1, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ a b Kirsi Hyvärinen : Antti Favén : Ann Sofie Svanljungin muotokuva, Maalauksen tutkimus ja konservointi, Konservaattorin opinnäytetyö Metropolia Ammattikorkeakoulu 2014, sivu 12-13
- ↑ Gutaf Svanljungin säätiö historiikkia
| ||||||||||||||
