Jevgeni Ljatski
Jevgeni Aleksandrovitš Ljatski (ven. Евге́ний Алекса́ндрович Ля́цкий, 15. maaliskuuta 1868 Minsk – 7. heinäkuuta 1942 Praha) oli venäläinen kansatieteilijä, kirjallisuudentutkija ja kirjailija[1].
Jevgeni Ljatski syntyi aatelisperheeseen. Hän harrasti kansatiedettä ja perinteentutkimusta, valmistui Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteellisestä tiedekunnasta ja työskenteli sen jälkeen opettajana. 1890-luvun lopulla Ljatski muutti Pietariin, jossa hän työskenteli Antropologian ja etnografian instituutissa, Venäläisessä museossa ja valtionkansliassa. Kirjallisuuden tutkijana hän keskittyi Nikolai Tšernyševskin ja Ivan Gontšarovin tuotantoon. Tieteellisen työnsä ohella Ljatski toimi kirjallisuuskriitikkona. Vuosina 1912–1913 hän toimitti Sovremennik-lehteä.[1]
Vuonna 1917 Ljatski siirtyi Suomeen, jossa hän toimitti bolševismin vastaista Severnaja žizn -lehteä. Vuonna 1920 hän muutti Tukholmaan ja sittemmin Prahaan. Ljatski työskenteli emigranttilehtien toimittajana, johti kirjakustantamoja, osallistui yhdistystoimintaan ja julkaisi venäläisten emigranttien elämästä kertovan romaanin Tundra (1925–1926). Hän toimi myös venäläisen kirjallisuuden popularisoijana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Russkije pisateli 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 3, s. 445–446. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-112-2.
| ||||||||||||||||||||||
