Jeesus sanoi omillensa

Jeesus sanoi omillensa on virsi, jonka sanat on kirjoittanut Leonard Typpö (1868–1922). Joidenkin tietojen mukaan virsi on ilmestynyt ensi kertaa vuonna 1976 laulukirjassa Siionin laulut.^[1] Toisen tiedon mukaan Jalmari Raitio julkaisi sen Harpunsäveliä-kokoelmassa yhdistettyään kaksi Typön kirjoittamaa runoa yhdeksi lauluksi.^lähde?

Vuodesta 1986 virsi on ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 180. Niilo Rauhala (s. 1936) uudisti sanat ja sävelmäksi valittiin saksalainen sävelmä vuodelta 1745 sekä vaihtoehtosävelmäksi virren 149 (Tulkaa kaikki kotiin, tulkaa) sävel. Virsi on myös nykyisessä, vanhoillislestadiolaisten käyttämässä Siionin laulut -laulukirjassa. Siinä käytetään Hannes Holman sävelmää ja ensimmäinen säkeistö on erilainen kuin virsikirjassa. Molemmissa versioissa virren sanoituksen lähtökohtana on Jeesuksen kertomus viinipuusta Johanneksen evankeliumissa (Joh. 15:1–11).^[1]

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Jeesus sanoi omillensa:
Pysykää vain minussa,
oikeassa viinipuussa
elävinä oksina.

5. Tuoreet oksat viinipuussa
Herra hoitaa, puhdistaa,
jotta oksat kantaisivat
hedelmää taas runsaampaa.

2. Oksa ei voi irrallansa
kantaa yhtään hedelmää,
eikä kukaan itsestänsä
löydä mitään elämää.

6. Jos ei joku Jeesuksessa
aina pysy uskossa,
pois hän kuolee viinipuusta
kuivuneena oksana.

3. Jeesuksesta yksin vuotaa
uusi voima, elämä.
Oksa hedelmänsä kantaa,
koska puu on elävä.

7. Pysykäämme viinipuussa
toisiamme lähellä.
Herra Jeesus omiansa
ei voi koskaan hyljätä.^[1]

4. Synti tekee työtään meissä,
omantunnon haavoittaa,
estää hyvän kasvamista,
uskon voimaa kuluttaa.

Tämä musiikkikappaleeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.