Janne Ihalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Janne Ihalainen (s. 1973)[1] on suomalainen kemisti ja professori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopistossa nanotieteiden professorina tammikuusta 2009 alkaen.[2] Lisäksi hän on bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtaja kaudella 2018–2021. Kemistinä Ihalainen on erikoistunut valokemiaan ja etenkin proteiinien tutkimukseen spektroskopian avulla.

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janne Ihalainen suoritti lukion Espoonlahden lukiossa ja kirjoitti siellä ylioppilaaksi vuonna 1993. Ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen hän aloitti 1994 opinnot Jyväskylän yliopistossa. Jatko-opintonsa hän suoritti Jyväskylän yliopistossa kemian alalla vuosina 1998–2002.[2] Vuonna 2002 hän väitteli tohtoriksi. Väitöstutkimuksessaan (Spectroscopic studies on light-harvesting complexes of green plants and purple bacteria) hän tutki spektroskopian menetelmien avulla viherkasvien ja purppurabakteerien rakenteissa fotosynteesin aikana valoa vastaanottavia komplekseja.[3]

Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistumisen jälkeen Ihalainen työskenteli aluksi pääasiassa ulkomailla. Hän on ollut vuosina 2002–2005 post doc-tutkijana Amsterdamin vapaassa yliopistossa ja sitten post doc-tutkijana 2005–2008 Zürichin yliopistossa. Akateemisen työn ohella hän oli 2007–2008 tutkijana Solvias AGssa. Solvias AG on life science -yritys, jonka toimitilat sijaitsevat Baselissa.[1]

Jyväskylän yliopisto nimitti vuoden 2008 lopulla Ihalaisen nanotieteiden professoriksi. Professuurin alaksi määriteltiin tarkemmin biologiset nanotieteet ja se sijoittuu bio- ja ympäristötieteiden laitokselle.[4] Ihalainen aloitti tehtävässä vuoden 2009 alussa.[2] Professorina hän oli nanotieteiden maisteriohjelman koordinaattorina vuosina 2009–2014[5][6][7][8] sekä uudelleen helmikuusta 2015 alkaen[9]. Hän on opettanut nanotieteitä (esimerkiksi nanokemia ja biologinen nanotiede) sekä kemian tutkimusmenetelmien käyttöä biologian tutkimuksessa.[10]

Pääosa Ihalaisen tutkimustyöstä tapahtuu Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen laserlaboratoriossa, jossa hänen johdollaan työskentelee biomolekyylien spektroskopian ja dynamiikan tutkimukseen erikoistunut tutkimusryhmä.[11] Professori Ihalainen edustaa myös omaa tutkimusalaansa (biologinen spektroskopia) laserlaboratorion johtoryhmässä.[11]

Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Mikko Mönkkönen nimitti Ihalaisen toimikaudeksi 2018–2021 bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtajaksi. Laitosjohtajan ominaisuudessa hän on esimerkiksi tiedekunnan tiedekuntaneuvoston jäsen.[12]

Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemistinä Ihalainen tutkinut erityisesti erilaisten biomolekyylien fysikaalista rakennetta hyödyntämällä spektroskopian menetelmiä[1]. Hän soveltaa tutkimukseen optista spektroskopiaa ja laserspektroskopiaa. Optisen spektroskopian tutkimusta tehdään näkyvän valon aallonpituuksilla sekä ultraviolettivalon (UV-spektroskopia) ja infrapunavalon taajuusalueilla (infrapuna- eli IR-spektroskopia).[13]

Biologisista rakenteista Ihalaisen erityinen mielenkiinnon kohde on ollut proteiinien rakenne. Hän käyttää mm. ultranopeita lasereita tarkastellessaan biologisesti aktiivisten proteiinien dynamiikkaa, kuten esimerkiksi proteiinien laskostumista.[1] Kun tunnetaan proteiinien dynamiikkaa ja siitä kerättyä tutkimustietoa yhdistetään proteiinien aktiivisuuden tuntemukseen, voidaan ymmärtää proteiinien toimintaa niiden omissa elinympäristöissä. Proteiinitutkimuksella on sovelluksia esimerkiksi uusien biofarmaseuttisten lääkeaineiden suunnittelussa.[1]

Rakennetutkimuksen ohella Ihalainen on selvittänyt, miten proteiinit käyttäytyvät, kun valo osuu niihin. Valo voi muuttua biologiseksi signaaliksi tai energiaksi fotosynteesin primaarisissa reaktioissa.[10] Teema liittyy kemialliseen fotosynteesin tutkimukseen, joka luetaan laajemmin valokemian alaan kuuluvaksi tutkimusaiheeksi.[14] Ihalainen onkin tutkinut erilaisia biologiaan liittyviä valokemiallisia reaktioita. Perustutkimuksen pohjalta voidaan esimerkiksi kehittää erilaisia signalointijärjestelmiä, joilla on sovelluksia bioteknologian alalla.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kasvatustieteen, nanotieteiden ja kemian professorit astuivat virkaan. Jyväskylän yliopiston tiedote 4/2009.
  2. a b c Janne Ihalainen Orcid.org. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  3. Spectroscopic studies on light-harvesting complexes of green plants and purple bacteria (Janne Ihalaisen väitöskirja) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 12.5.2021.
  4. Tiedekuntaneuvoston päätökset 2008. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. 2008.
  5. Jyväskylän yliopisto: MLTK:n opinto-opas 2009–2010. Jyväskylä: Gummerus, s. 18.
  6. Jyväskylän yliopisto: MLTK:n opinto-opas 2010–2011. Jyväskylä: Gummerus, s. 18.
  7. Jyväskylän yliopisto: MLTK:n opinto-opas 2011–2012. Jyväskylä: Gummerus, s. 19.
  8. Jyväskylän yliopisto: MLTK:n opinto-opas 2012–2013. Jyväskylä: Gummerus, s. 21.
  9. Jyväskylän yliopisto: MLTK:n opinto-opas 2014–2015. Jyväskylä: Gummerus, s. 20.
  10. a b c Ihalainen Janne, Professor[vanhentunut linkki] Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. 30.4.2020. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  11. a b Laser laboratory (Arkistoitu – Internet Archive) Nanoscience Center, Jyväskylän yliopisto 31.3.2021. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  12. Tiedekuntaneuvosto (Arkistoitu – Internet Archive) MLTK, Jyväskylän yliopisto. 13.1.2021. Viitattu 12.5.2021.
  13. Spectrometerlab YNC131[vanhentunut linkki] NSC, JY. 17.9.2020. Viitattu 12.5.2021. (englanniksi)
  14. Kemiaa kaikille-verkkoluento “Valo biologisissa systeemeissä-hyödyksi vai haitaksi Suomalaisten Kemistien Seura, 24.3.2021. Viitattu 12.5.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]