James Van Allen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James Van Allen

James Alfred Van Allen (s. 7. syyskuuta 1914 – k. 9. elokuuta 2006) oli yhdysvaltalainen avaruustutkija, joka Explorer 1 -satelliitin mittausten perusteella löysi Maan säteilyvyöhykkeet.

Van Allen syntyi juristin pojaksi Iowaan. Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1931 ja opiskeli fysiikkaa paikallisessa collegessa. Sen jälkeen hän opiskeli Iowan yliopistossa suorittaen maisterin tutkinnon vuonna 1936 ja väitellen tohtoriksi vuonna 1939. Vuodet 19391942 hän oli tutkijana Carnegie-instituutissa ja Johns Hopkinsin yliopistossa. Hän osallistui ilmatorjuntatykkien ammusten sytyttimien (proximity fuse) suunnitteluun. Syksyllä hänestä tuli Yhdysvaltain laivaston tykistöupseeri. Tämäkin tehtävä koski sytyttimiä, nyt niiden testausta.

Toisen maailmansodan loputtua Van Allen palasi Johns Hopkinsin yliopistoon ja osallistui V-2-ohjuksilla tehtäviin kokeisiin. Vuonna 1951 hänestä tuli professori Iowan yliopiston fysiikan ja tähtitieteen osastolle. Tässä virassa hän jatkoi, kunnes pääsi eläkkeelle vuonna 1985. Hän kuitenkin jatkoi tutkimustyötä.

1940-luvulta alkaen hän osallistui useisiin retkikuntiin, jotka mittasivat avaruudesta tulevaa säteilyä esimerkiksi Etelänavalla. Hän oli ensimmäisiä Yhdysvalloissa, joka käytti ilmapalloja ja raketteja tutkimuslaitteina. Van Allen oli 24 avaruuslaitteen päätutkija (PI eli Principal Investigator). Hän kirjoitti noin 280 julkaisua.

Explorer 1:n luojat Pickering, Van Allen ja von Braun NASAn lehdistötilaisuudessa