James Bryce
James Bryce, Brycen varakreivi (10. toukokuuta 1838 Belfast, Irlanti – 22. tammikuuta 1922 Sidmouth, Devon)[1] oli brittiläinen poliitikko ja diplomaatti. Hän julkaisi paljon eri maiden historiaa käsitelleitä teoksia.
Bryce opiskeli Glasgowin yliopistossa, Oxfordin Trinity Collegessa ja Heidelbergin yliopistossa Saksassa. Hän suoritti alemman tutkinnon 1862, valmistui asianajajaksi 1867 ja väitteli tohtoriksi 1870. Jo opiskeluaikanaan hän kirjoitti Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa käsitelleen palkitun esseen, joka julkaistiin vuonna 1864 kirjana The Holy Roman Empire ja käännettiin myöhemmin useille kielille. Vuosina 1870–1893 Bryce toimi siviilioikeuden professorina Oxfordin yliopistossa. Hän oli 1880–1907 parlamentin alahuoneen jäsenenä ja kuului liberaaleihin. Hän oli ulkoministeriön alivaltiosihteerinä William Gladstonen kolmannessa hallituksessa 1886 ja Lancasterin herttuakunnan kanslerina Gladstonen neljännessä hallituksessa 1892–1894 sekä kauppaministerinä Roseberyn hallituksessa 1894–1895.[1][2]
Bryce arvosteli toiseen buurisotaan (1899–1902) johtanutta politiikkaa. Henry Campbell-Bannermanin hallituksessa 1905–1907 hän toimi Irlannin asioiden ministerinä. Helmikuusta 1907 huhtikuuhun 1913 hän oli Britannian suurlähettiläänä Washingtonissa. Bryce oli jo aiemmin solminut paljon suhteita Yhdysvaltoihin sekä julkaissut 1888 suosituksi tulleen kolmiosaisen teoksen The American Commonwealth, joka kuvasi Yhdysvaltoja ja sen poliittista järjestelmää hyvin myönteiseen sävyyn. Suurlähettiläänä hän keskittyi parantamaan varsinkin Yhdysvaltojen ja Kanadan suhteita, ja sai aikaan paljon myönteisiä tuloksia. Bryce palkittiin tammikuussa 1914 varakreivin arvolla nimellä Bryce of Dechmont.[1][3] Hän toimi British Academyn puheenjohtajana 1913–1917.[3]
Bryce nimitettiin 1914 Haagin kansainvälisen tuomioistuimen jäseneksi.[1] Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän toimi 1914–1915 puheenjohtajana kansainvälisessä komiteassa, joka tutki Saksan suorittamia kansainvälisen oikeuden rikkomuksia sen hyökättyä Belgiaan ja Ranskaan.[3] Komitean raportti eli niin sanottu Bryce-raportti julkaistiin toukokuussa 1915 ja se sisälsi paljon synkeitä kuvauksia saksalaisten suorittamista julmuuksista. Sodan jälkeen raporttia arvosteltiin valikoivuudesta ja epäluotettaviin lähteisiin nojaamisesta. Seuraavaksi Bryce johti toista komiteaa, joka tutki turkkilaisten syyllisyyttä armenialaisten kansanmurhaan.[4] Sodan jälkeen hän kannatti Kansainliiton perustamista.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Holy Roman Empire (1864)
- Transcaucasia and Ararat (1877)
- The American Commonwealth, kolme osaa (1888)
- Impressions of South Africa (1897)
- Studies in History and Jurisprudence (1902)
- Studies in Contemporary Biography (1903)
- South America: Observations and Impressions (1912)
- Essays and Addresses on War (1918)
- The study of American History (1921)
- Modern Democracies, kaksi osaa (1921), suomennettu nimellä Nykyajan kansanvaltoja (1933)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e James Bryce (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.2.2014.
- ↑ Nordisk familjebok (1905), s. 385 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.2.2014.
- ↑ a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 872 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.2.2014.
- ↑ Lord Bryce (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 2.2.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Report of the Committee on Alleged German Outrages (vuoden 1915 Bryce-raportti saksalaisten toiminnasta Belgiassa) (englanniksi) Firstworldwar.com
- Bryce Report into the Armenian Massacre, October 1915 (Brycen raportti armenialaisten kansanmurhasta) (englanniksi) Firstworldwar.com
| ||||||||||||||||||||||
