Saksan sotarikokset Belgiassa ensimmäisessä maailmansodassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teloitus Blégnyssä. Évariste Carpentierin maalaus noin vuodelta 1918.

Saksan keisarikunnan armeija teki ensimmäisessä maailmansodassa Belgian miehityksen yhteydessä siviileihin kohdistuneita sotarikoksia.[1] Englanninkielinen termi Rape of Belgium (”Belgian raiskaus”) luotiin alun perin propagandakäyttöön, mutta myöhempi historiantutkimus on osoittanut termin paikkansapitäväksi.[2]

Lontoon sopimus vuodelta 1839 takasi Belgian puolueettomuuden. Saksan Schlieffen-suunnitelmassa sopimusta ei kuitenkaan kunnioitettu, vaan Ranskan armeija pyrittiin saartamaan Belgiaan tehtävän hyökkäyksen avulla.[3] Saksan valtakunnankansleri Theobald von Bethmann Hollweg kutsui Lontoon sopimusta paperinpalaksi (saks. Fetzen Papier).[4]

Saksan hyökätessä Belgiaan ja miehittäessä maan tapettiin noin 6 000 belgialaista[1] ja lähes 18 000 kuoli väestön pakkosiirroissa, vankeudessa ja oikeusistuimien langettamissa kuolemantuomioissa. 25 000 rakennusta tuhottiin vuoden 1914 aikana, ja viidennes Belgian väestöstä (1,5 miljoonaa ihmistä) lähti sotaa pakoon.[5] Leuvenin katolisen yliopiston kirjaston tuhopoltossa paloi 300 000 kirjaa ja käsikirjoitusta.[6]

Julmuuksien laajuudesta huolimatta Britannian sotapropagandassa Belgian tapahtumia myös liioiteltiin ja jopa vääristeltiin.[7] Propagandalla pyrittiin lisäämään tavallisten kansalaisten uskoa Saksaa vastaan käytävän sodan oikeutukseen ja houkuttelemaan Yhdysvaltoja liittymään sotaan ympärysvaltojen puolelle. Saksan näkökulmasta siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa selitettiin osaksi sillä, että belgialaiset armeijaan kuulumattomat henkilöt (francs-tireurs) tekivät vastarintaa saksalaisille. Carl von Clausewitzin oppien mukaan siviilejä ei tule suojata sodan vaikutuksilta, vaan heidän kauttaan vihollismaan johtoa voi painostaa antautumaan.[8]

Sodan jälkeen ympärysvaltojen edustajat harkitsivat Saksan johtajien tuomitsemista oikeudenkäynnissä. Suunnitelmasta luovuttiin, koska sen arveltiin haittaavan rauhan ylläpitämistä jatkossa. Tuolloin hahmoteltuja ajatuksia toteutettiin kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen, kun natsi-Saksan johtajia tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynneissä.[7]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leuvenin katolisen yliopiston kirjaston rauniot tuhopolton jälkeen elokuussa 1914.
    Leuvenin katolisen yliopiston kirjaston rauniot tuhopolton jälkeen elokuussa 1914.
  • Yhdysvaltalainen propagandajuliste ensimmäisen maailmansodan ajalta.
    Yhdysvaltalainen propagandajuliste ensimmäisen maailmansodan ajalta.
  • The Valour Of German Culture, 1914. Reliefi edinburghilaisen rakennuksen seinässä.
    The Valour Of German Culture, 1914. Reliefi edinburghilaisen rakennuksen seinässä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Rehearsals: The German Army in Belgium, August 1914 Jeff Lipkes. Arkistoitu 27.8.2017. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Zuckerman, Larry: The Rape of Belgium: The Untold Story of World War I. New York University Press, 2004. ISBN 0-8147-9704-0.
  3. ↑ Valpola, Veli (päätoim.): Uusi tietosanakirja, osa 18 (von Schlieffen). Tietosanakirja Oy, 1964.
  4. ↑ Augstein, Rudolf: Der ”Sprung ins Dunkle” 18.1.1999. Der Spiegel. Viitattu 3.10.2017. (saksaksi)
  5. ↑ The ‘Rape of Belgium’ Revisited World War I Centenary. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  6. ↑ The Destruction of the University of Leuven Library 28.8.2015. University Histories. Arkistoitu 4.10.2017. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  7. ↑ a b Haygood, Lisa: THE LILIES OF BELGIUM: The Critical Role of National Resistance at the Start of the Great War 9.5.2016. Academia.edu. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Germans burn Belgian town of Louvain History.com. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saksan_sotarikokset_Belgiassa_ensimmäisessä_maailmansodassa&oldid=21177252”