Jakovlev Jak-1

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jakovlev Jak-1

Jakovlev Jak-1 (ven. Яковлев Як-1) on toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Koneen ensimmäiset versiot tulivat käyttöön 1940, ennen suuren isänmaallisen sodan alkua ja sitä valmistettiin paranneltuna (Jak-1B) vuoteen 1944 asti 8734 kappaletta.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jak-1 oli Jak-7 ja Jak-9 hävittäjiin johtaneen pitkän kehityshistorian alku.[1]

Jakovlevin suunnittelutoimisto (OKB), joka oli aiemmin suunnitellut pääasiassa vain urheilukoneita, sai neuvostohallinnolta kehitystyön tilauksen perustuen toimiston suunnitteleman kevyen Jak-4-pommikoneen hyvään suorituskykyyn. Lentokoneelle asetetut vaatimukset julkaistiin 29. heinäkuuta 1939 ja ne perustuivat siihen, että koneen tulee käyttää nestejäähdytettyä Klimov M-106 -V-12-moottoria. Moottorin kehitystyö viivästyi pahasti, eikä sitä saatu sarjatuotantoon kuin vasta vuonna 1943.

I-26[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakovlevin suunnittelutoimisto suunnitteli I-26-hävittäjäkoneen.[1] ( "I" tulee venäjänkielen hävittäjää tarkoittavasta sanasta istrebitel). Sen voimalaitteeksi oli valittu vanhempi Klimov M-105P -moottori, joka oli venäläinen versio ranskalaisesta Hispano-Suiza HS-12Y -moottorista. Koneen aseistus käsitti 20 mm ShVAK -tykin moottorin sylinterilohkojen välissä ja kaksi 7,62 mm ShKAS -konekivääriä. Stalin määräsi hankkeen kiireelliseksi, ja kone pääsi sarjatuotantoon ennen prototyypin kunnollista testausta.

Koelentäjien mukaan I-26 oli ketterä, mutta sen moottori oli alitehoinen. Kokeiluyksiköiden antama palaute oli tyrmäävä: kone oli alitehoinen, heikosti aseistettu ja vaarallisen epäluotettava.

Vuoden 1940 lopussa tyyppi nimettiin Jak-1:ksi ja sen tuotanto alkoi.

Käyttö sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 Jak-1-konetta oli rakennettu lähes 400 kappaletta. Jak-1 oli parempi kuin Polikarpov I-15, I-153 ja I-16 -hävittäjät, mutta selvästi huonompi kuin Bf 109.

Syksyllä 1942 koneessa otettiin käyttöön 1 200 hv:n Klimov M-105PA -moottori ja vähän myöhemmin 1260 hv:n M-105PF -moottorilla varustettu malli, jossa tehoa parannettiin suorituskyvyn heikentyessä korkealla. PF-mallin moottori oli yleisin Jak-hävittäjissä (Jak-1B, Jak-7B, Jak-9) käytetty. Kaksi kevyttä ShKAS-konekivääriä korvattiin yhdellä raskaalla 12,7 mm Berezin BS -konekiväärillä. Muita muutoksia olivat uusi kolmiosainen ”kuplakuomu”, jossa oli 75 mm paksu panssarilasi ohjaajan takana, madallettu takarunko, uusi ohjaussauva perustuen Bf 109:n malliin ja uudet aseiden tähtäimet ja aseiden sähköinen laukaisu mekaanisen sijaan. Muutokset olivat vähittäisiä ja uudemmista koneista käytetään epävirallista nimeä "Jak-1B", joksi luetaan ensimmäisen 3000 koneen jälkeiset koneet aseiden muutosten jälkeen.

Koneesta oli myös kevennetty malli pelkällä 20 mm tykillä, tehokkaammalla M-105PF-moottorilla ja lisäpolttoaineella ilmapuolustuksen käyttöön. 30 rakennettiin.

Jak-1:n paras valtti taistelussa oli ketteryys, joka oli ylivoimainen verrattuna saksalaisiin Messerschmitt Bf 109 tai Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjiin, joskin Neuvostoliiton rintamalla hävittäjätaistelut käytiin pystysuunnassa heiluritaktiikalla kaartotaistelua välttäen. Venäläiset oli koulutettu kaartotaisteluun ja sen takia saivat vähemmän irti koneistaan kuin mihin ne olisivat pystyneet. Vuoden 1942 alkupuolella Jak-1 oli paras rintamakäytössä olevista neuvostohävittäjistä.

Yksi tunnetuimmista Jak-1-ohjaajista oli venäläinen naislentäjä Lidija Litvjak, joka toimi lentueenpäällikkönä kokonaan miehistä koostuvassa lentorykmentissä. Hän saavutti 12 ilmavoittoa ennen kuolemaansa 1. syyskuuta 1943 21 vuoden iässä.

Konetta käytti myös ranskalaisten Normandie-Niemen-yksikkö itärintamalla.

Tekniset tiedot (Jak-1 / Jak-1B)[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 8,47 m
  • Kärkiväli: 10,00 m
  • Korkeus: 2,64 m / 2,90 m
  • Siipipinta-ala: 17,15 m²
  • Tyhjäpaino: 2 347 kg / 2 070 kg
  • Lentopaino: 2 847 kg (suurin) / 2 600 kg
  • Voimalaite: Klimov M-105 P -nestejäähdytteinen V12, teho 1 050 hv (783 kW) / Klimov M-105 PF -nestejäähdytteinen V12, teho 1 260 hv (940 kW)

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 570 km/h 4860 m (pinnassa 472 km/h) / 592 km/h @ 4100 m (pinnassa 531 km/h)
  • Lentomatka: 900 km / 700 km
  • Lakikorkeus: 9 300 m / 10 000 m

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1 x 20 mm ShVAK-tykki, 120, 130 tai 140 ammusta
  • 2 x 7,62 mm ShKAS-konekivääri, 2 x 750 ammusta / 12,7 mm Berezin UBS -konekivääri 200 tai 240 ammusta
  • 2 x 100 kg pommi tai kuusi 82 mm RS-82 -rakettia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kopenhagen, W (ed.) (1987) Das groβe Flugzeug-Typenbuch. Transpress. ISBN 3-344-00162-0
  • Donald D., Lake J. (eds.) (1996) Encyclopedia of world military aircraft. AIRtime Publishing. ISBN 1-880588-24-2
  • Шавров В.Б. (1994) История конструкций самолетов в СССР 1938-1950 гг. (3 изд.) Машиностроение (Shavrov V.B. (1994) Istoriia konstruktskii samoletov v SSSR, 1938-1950 gg. (3rd ed.) Mashinostroenie. ISBN 5-217-00477-0) (History of aircraf design in USSR: 1938-1950)
  • Степанец А.Т.(1992) Истребители ЯК периода Великой Отечественной войны Машиностроение (Stepanets A.T. (1992) Istrebiteli Yak perioda Velikoi Otechestvennoi voiny Mashinostroenie. ISBN 5-217-01192-0) (Yak fighters of the Great Patriotic war)
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 914. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]