Jakob Wolle
Jakob Wolle (Wulff) (k. 1653 Turku) oli Suomen ja Turun rikkain suurkauppias ja rautaruukkien omistaja.[1][2]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wolle oli sukujuuriltaan saksalainen tai skotlantilainen. Wollet olivat suurkauppiaita Itämeren alueella. Hänen veli Hans Wolle muutti Turkuun Narvasta vuonna 1599. Hans Wolle menehtyi vuonna 1613. Hans Wollen lapset olivat alaikäisiä, jonka takia Jakob Wollesta tuli lasten holhooja ja omaisuuksien haltija.[2]
Wollen puoliso vuodesta 1637 oli hollantilainen Anna Spranckhusen, joka eli ainakin vielä vuonna 1656. Heidän häissään, jotka olivat samalla ristiäiset, oli vieraana muun muassa Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Pietari Brahe. Wolle haudattiin Turun tuomiokirkon kuoriin, jonka kunnostusta hän oli rahoittanut.[1]
Suomen rikkain suurkauppias[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wolle oli turkulainen suurkauppias, joka harjoitti tuontia ja vientiä Lyypekin, Danzigin ja myöhemmin Hollannin kanssa. Hän oli myös Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin hovihankkija. Wolle nousi Suomen ja Turun rikkaimmaksi kauppiaaksi vuonna 1624. Ulkomaankauppa oli kannattavaa liiketoimintaa Wollen osalta.
Ruukkitoiminnan kehittäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1610-luvun puolivälin paikkeilla Ruotsin kruunu kannusti aatelisia ja porvareita vuokraamaan valtion verotuloja ja tuotantolaitoksia. Wolle vuokrasi käyttöönsä kaikki Suomen salpietarikeittämöt vuosina 1627–1635 ja Mustion rautaruukin vuosina 1632–1644. Wolle kunnosti Mustion rautaruukin ja investoi huomattavia summia ruukin kehittämiseksi, joka oli jäänyt rapakuntoon aiemman vuokralaisen Simon Landsbergerin jäljiltä. Vuonna 1630 Wolle perusti Pohjan pitäjän Anskun kylään Antskogin rautaruukin. Ruotsin kruunu tarvitsi jatkuvasti uusia käteistuloja suurvaltasotien rahoittamiseksi. Kruunun omistamien ruukkien ja salpietarikeittämöiden vuokrat nousivat kestämättömälle tasolle. Wollen vuokraamat salpietarikeittämöt ja ruukit ryhtyivät tuottamaan tappiota. Salpietariteollisuutta vaivasi krooninen raaka-ainepula. Tappioita ei voitu korvata ulkomaankaupalla.[2]
Samaan aikaan malmin saanti Wollen rautaruukeille osoittautui riittämättömäksi, koska Lohjan Ojamon rautakaivos ehtyi. Malmia piti tuoda Uudenmaan ruukkeihin Ruotsista asti, mikä lisäsi kustannuksia. Wolle otti lainoja paikatakseen jatkuvasti kasautuvia tappioita. Wolle otti lainoja kauppias Peter Thorwösteniltä, joka oli vaurastunut naimalla rikkaan turkulaisen kauppiaan tyttären Elin Sågerin. Thorwöste karhusi lainoja takaisin. Ruotsin kuningatar Kristiina ja vuorikollegio määräsi Wollen luovuttamaan ruukit Thorwöstenille. Uran loppuvaiheen talousmurheista huolimatta Wolle muistetaan Uudenmaan ruukkitoiminnan kehittäjänä.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
