Jälleenvakuutussopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jälleenvakuutussopimus oli Saksan ja Venäjän keisarikuntien välinen salainen liittosopimus, joka oli voimassa vuosina 1887–1890. Se oli osa Saksan valtakunnankansleri Otto von Bismarckin luomaa laajaa liittosopimusjärjestelmää.

Jälleenvakuutussopimus solmittiin Saksan, Venäjän ja Itävalta-Unkarin välisen kolmen keisarin liiton rauettua Itävalta-Unkarin ja Venäjän erimielisyyksiin Balkanilla. Eristettynä ollut Ranska pyrki tämän jälkeen lähentymään Venäjää, mutta liitto tasavaltaisen Ranskan kanssa oli vielä liian vastenmielinen ajatus Venäjän tsaari Aleksanteri III:lle. Niinpä hän antoi saksalaismieliselle ulkoministerilleen Nikolai Giersille vapaat kädet uuden liiton solmimiseen Saksan kanssa.[1] Bismarckin järjestämä salainen sopimus allekirjoitettiin 18. kesäkuuta 1887. Sopimuksen mukaan molemmat osapuolet pysyisivät puolueettomina mikäli toinen joutuisi kolmannen valtion hyökkäyksen kohteeksi. Tämä ei kuitenkaan pätisi Saksan hyökätessä Ranskaa tai Venäjän hyökätessä Itävalta-Unkaria vastaan. Vastineeksi liitosta Saksa lupasi tukea Venäjän valtapiiripyrkimyksiä Bulgariassa, Itä-Rumeliassa ja Mustallamerellä.[2]

Sopimuksen ansiosta Saksa saattoi luottaa Venäjän puolueettomuuteen, mikäli se joutuisi puolustussotaan Ranskaa vastaan. Saksan Venäjälle Balkanilla antamat takeet olivat kuitenkin ristiriidassa Saksan Itävalta-Unkarin ja Italian kanssa solmiman kolmiliiton sekä Saksan liittolaisten Italian ja Itävalta-Unkarin Englannin kanssa helmikuussa 1887 solmiman Välimeren status quo -sopimuksen kanssa.[1] Vuonna 1888 Saksan keisariksi tullut Vilhelm II ja hänen neuvonantajansa – heistä vaikutusvaltaisimpana Friedrich von Holstein – vastustivat Bismarckin järjestelmään sisältyneitä keskenään ristiriitaisia liittosopimuksia ja pitivät jälleenvakuutussopimusta Itävalta-Unkarin pettämisenä. Lisäksi jos Venäjä olisi paljastanut sopimukseen sisältyvät salaiset takeet, se olisi voinut vaarantaa Saksan suhteet muihin liittolaisiinsa. Vilhelm II:n tahdosta jälleenvakuutussopimus jätettiin uusimatta sen erääntyessä kesäkuussa 1890, vaikka Venäjän hallitus olisi ollut valmis jatkamaan liittoa. Keisari Vilhelm oli erottanut Bismarckin kolme kuukautta aiemmin.[3]

Jälleenvakuutussopimuksen raukeamisen jälkeen Ranska ja Venäjä alkoivat Vilhelm II:n odotusten vastaisesti lähentyä, mikä johti myöhemmin Ranskan ja Venäjän liittoon.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kalervo Hovi: Wienin kongressista ensimmäiseen maailmansotaan, s. 682. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY 1988.
  2. Reinsurance Treaty (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 22.6.2013.
  3. a b Hovi 1988, s. 693–694.