Isovesipääsky
| Isovesipääsky | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Phalaropus fulicaria (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Isovesipääsky Wikispeciesissä |
Isovesipääsky (Phalaropus fulicaria) on Suomessa harvinainen lintu - niitä ei nähdä Suomessa joka vuosi. Se vaikuttaa usein kesyltä niin, että ihminen pääsee varsin lähelle sitä. Lajin nimesi Carolus Linnaeus 1758.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Nokka on suora ja paksumpi kuin vesipääskyllä. Naaras on isompi ja värikkäämpi kuin koiras. Pituus on 20-23 cm, siipien kärkiväli 35-40 cm, paino 35-70 g.
Levinneisyys [muokkaa]
Isovesipääsky pesii Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa osissa, Euroopassa Islannissa ja Huippuvuorilla. Maailman populaation koko on 1–1,9 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Se muuttaa meriä pitkin trooppisille merialueille talveksi. Pääosa kannasta viettää talvensa planktonrikkailla vesillä Atlantilla Afrikan länsipuolella ja Tyynellämerellä Etelä-Amerikan länsipuolella.[2]
Elinympäristö [muokkaa]
Isovesipääsky pesii rannikolla kostealla tundralla tai joskus myös kuivemmilla alueilla, mutta aina makean veden tai murtoveden läheisyydessä.[3]
Lisääntyminen [muokkaa]
Isovesipääsky tekee pesänsä veden ympäröimään mättääseen. Lajin sukupuoliroolit ovat käänteiset. Kirkkaamman väriset naaraat kokoontuvat kosimaan koiraita, jotka ne jättävät munien munimisen jälkeen hautomaan ja hoitamaan poikaset.[3]
Ravinto [muokkaa]
Pääasiassa hyönteisplankton, poikkeuksellisesti myös siemeniä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Phalaropus fulicaria IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong.
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 162. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Isovesipääsky Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
