Isoliitäjä
| Isoliitäjä | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Puffinus gravis (O'Reilly, 1818) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Isoliitäjä Wikispeciesissä |
Isoliitäjä (Puffinus gravis) on keskikokoinen ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.[2]
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 43-51 senttimetriä ja siivenkärkien väli 105-122 cm. Isoliitäjä on hieman pienempi kuin keltanokkaliitäjä (Calonectris diomedea), jota se hieman muistuttaa muun muassa pyrstön valkoisten yläpeitinhöyhenten takia.
Erona keltanokkaliitäjään ovat: hieman jäykemmät siiveniskut sekä terävämpi siivenkärki; hyvin erottuva tumma päälaki, jossa hyvin erottuva valkoinen niskavyö; rinnansivussa voimakas tumma laikku; kainalossa ja siiven tyvellä tumma vyö ja kuviointi sekä keskivatsassa epäselvärajainen tumma laikku. Pyrstön alapeitinhöyhenet ovat harmaanruskeat ja nokka musta.[2]
Levinneisyys ja lisääntyminen [muokkaa]
Lajilla on laaja levinneisyysalue, jonka pinta-alaksi on arvioitu 52,8 miljoonaa km2 ja populaation kooksi 15 miljoonaa yksilöä. Esiintyy Brasiliassa, Falklandinsaarilla, Grönlantissa, Saint Helenassa ja Saint-Pierre ja Miquelonissa.
Isoliitäjällä on kolme täkreää lisääntymissaarta: Nightingale Island, Inaccessible Islands ja Gough Tristan da Cunhan saariryhmässä. Vähintään viisi miljoonaa paria pesii Nightingale Islandilla ja Inaccessible Islandsilla. 600 000-3 000 000 paria Gough Islandilla. Myös Falklandinsaarilla tavataan hyvin pieni pesimäyhteisö.
Aikuiset aloittavat huhtikuussa muuton luoteeseen, Etelä-Amerikasta Kanadaan ja ohi Grönlantin siirtyen Koillis-Atlantille ja palaten marraskuussa takaisin pesimäalueille etelään.[1] Tavataan säännöllisesti syysmuuton aikana lähinnä elo-lokakuussa Länsi-Euroopan rannikoilla.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesii kaltevalle maalle, pääasiassa alueille, jossa on ruohomättäitä tai Phylica-metsää.[1]
Ravinto [muokkaa]
Syö pääasiassa kalaa, mustekaloja ja kalajätettä troolareista, mutta myös äyriäisiä.[1]
Uhat [muokkaa]
Joka vuosi Nightingale Islandilla pyydetään noin 50 000 poikasta ja tuhansia aikuisia, mikä voi johtaa kantojen romahtamiseen ilman kestävää pyytämistä.[1]
