Isoliitäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isoliitäjä
Puffinus gravisPCCA20070623-3641B.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappaliitäjät Procellariidae
Suku: Liitäjät Puffinus
Laji: gravis
Kaksiosainen nimi
Puffinus gravis
(O'Reilly, 1818)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isoliitäjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isoliitäjä Commonsissa

Isoliitäjä (Puffinus gravis) on keskikokoinen ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 43-51 senttimetriä ja siivenkärkien väli 105-122 cm. Isoliitäjä on hieman pienempi kuin keltanokkaliitäjä (Calonectris diomedea), jota se hieman muistuttaa muun muassa pyrstön valkoisten yläpeitinhöyhenten takia.

Erona keltanokkaliitäjään ovat: hieman jäykemmät siiveniskut sekä terävämpi siivenkärki; hyvin erottuva tumma päälaki, jossa hyvin erottuva valkoinen niskavyö; rinnansivussa voimakas tumma laikku; kainalossa ja siiven tyvellä tumma vyö ja kuviointi sekä keskivatsassa epäselvärajainen tumma laikku. Pyrstön alapeitinhöyhenet ovat harmaanruskeat ja nokka musta.[2]

Isoliitäjän siiveniskut muistuttavat myrskylintua (Fulmarus glacialis) ja pikkuliitäjää (Puffinus puffinus). Vatsan tummaa laikkua on usein vaikea nähdä ja parhaiten se eroittuu takaviistosta.[2]

Levinneisyys ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajilla on laaja levinneisyysalue, jonka pinta-alaksi on arvioitu 52,8 miljoonaa km2 ja populaation kooksi 15 miljoonaa yksilöä. Esiintyy Brasiliassa, Falklandinsaarilla, Grönlantissa, Saint Helenassa ja Saint-Pierre ja Miquelonissa.

Isoliitäjällä on kolme täkreää lisääntymissaarta: Nightingale Island, Inaccessible Islands ja Gough Tristan da Cunhan saariryhmässä. Vähintään viisi miljoonaa paria pesii Nightingale Islandilla ja Inaccessible Islandsilla. 600 000-3 000 000 paria Gough Islandilla. Myös Falklandinsaarilla tavataan hyvin pieni pesimäyhteisö.

Aikuiset aloittavat huhtikuussa muuton luoteeseen, Etelä-Amerikasta Kanadaan ja ohi Grönlantin siirtyen Koillis-Atlantille ja palaten marraskuussa takaisin pesimäalueille etelään.[1] Tavataan säännöllisesti syysmuuton aikana lähinnä elo-lokakuussa Länsi-Euroopan rannikoilla.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii kaltevalle maalle, pääasiassa alueille, jossa on ruohomättäitä tai Phylica-metsää.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syö pääasiassa kalaa, mustekaloja ja kalajätettä troolareista, mutta myös äyriäisiä.[1]

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joka vuosi Nightingale Islandilla pyydetään noin 50 000 poikasta ja tuhansia aikuisia, mikä voi johtaa kantojen romahtamiseen ilman kestävää pyytämistä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e BirdLife International: Puffinus gravis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2013. (englanniksi)
  2. a b c d Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 20 ja 21. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.