Isaac Hayes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isaac Hayes
Isaac Hayes 2.jpg
Isaac Hayes esiintymässä vuonna 2007
Syntynyt 20. elokuuta 1942 Covington, Tennessee Yhdysvallat
Kuollut 10. elokuuta 2008 (65 vuotta) Memphis, Tennessee, Yhdysvallat
Kotipaikka Memphis, Tennessee, Yhdysvallat
Aktiivisena 1962–2008
Tyylilajit R&B, funk, soul, disko
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja, lauluntekijä, sovittaja, tuottaja ja näyttelijä
Soittimet piano, kosketinsoittimet, laulu, saksofoni
Levy-yhtiöt Enterprise/Stax, ABC, Columbia, Pointblank

Isaac Lee Hayes Jr. (20. elokuuta 1942 Covington, Tennessee Yhdysvallat10. elokuuta 2008[1][2]) oli yhdysvaltalainen soul-laulaja, näyttelijä, lauluntekijä ja sovittaja. Hän myös antoi äänensä koulun keittäjä Chefille animaatiosarjassa South Park sen jälkeen, kun toinen matalaääninen soul-legenda Barry White kieltäytyi roolista.lähde?

Hayes syntyi Covingtonissa, Tennesseessä. Hänen vanhempansa kuolivat pian hänen syntymänsä jälkeen, ja hän kasvoi isovanhempien hoivissa. Isaac Hayes aloitti laulamisen viisivuotiaana kotikirkossaan, ja pian tämän jälkeen hän opetteli soittamaan pianoa, urkuja ja saksofonia.

Levytysura alkoi vuonna 1962 yhtyeessä The Mar-Keys, jossa Hayes soitti saksofonia. Pian Hayes julkaisi esikoislevynsä "Presenting Isaac Hayes", joka ei kuitenkaan menestynyt erityisemmin. Hayesin varsinainen läpimurtoalbumi oli vuonna 1969 ilmestynyt Hot Buttered Soul, ja kyseinen albumi myös vakiinnutti Hayesin omaperäisen ulkoasun, johon kuului muun muassa suuret aurinkolasit ja kultaketjut. Isaac Hayes itse asiassa edelsi 1980- ja 1990-luvuilla noussutta gangsta-rap-muotia, johon kuului samantapaisia pukeutumisen osatekijöitä.

Elokuvan Shaft soundtrackin nimikappale on Hayesin tunnetuin kappale, ja hän sai siitä Oscarin. Sen jälkeiset vuodet olivat hänen uransa parhaita.[3] Black Moses (1971) oli kaupallisesti lähes yhtä suuri menestys kuin edeltäjänsä. Vuonna 1975 Hayes perusti oman Hot Buttered Soul Records -levy-yhtiön, mutta huonosti menestyneet albumit aiheuttivat vararikon vuonna 1976. 1970-luvun lopulla Hayes yritti comebackia, mutta levy A Man and a Woman (1977) ei myynyt erityisen hyvin.

Hiphopin suosion myötä myös Hayesin ura sai jälleen vauhtia, mutta varsinainen paluu tapahtui vuonna 1998 South Park -sarjassa Jerome "Chef" McElroyn ääniroolissa. Hayesin laulama Chocolate Salty Balls -single nousi Britannian singlelistan ykköseksi. Hayes pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2002. Hayes näytteli yli 60 elokuvassa ja tv-ohjelmassa,[4] usein itseään mutta myös itseään muistuttavissa rooleissa.[3]

Hayes oli ennen kuolemaansa saanut valmiiksi oman roolinsa elokuvassa Soul Men ja oli tekemässä uutta albumia Stax-merkille.[3]

Hayes oli tunnettu skientologi. Hän jätti South Park -sarjan, kun se oli satirisoinut skientologian oppeja, erityisesti Xenun tarinaa.

Hayes on esiintynyt Suomessa ja esiintyi viimeksi Pori Jazzissa 1996.[3]

Elokuvaroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970- ja 1980-luvuilla Hayes esiintyi joissain televisio-ohjelmissa, kuten The Rockford Files ja The A-Team. Pääosaa hän esitti elokuvassa Truck Turner (1974) ja sivuosaa elokuvassa Pako New Yorkista (1981) sekä esiintyi sivurooleissa monissa muissa elokuvissa. Vuonna 2004 Hayes esiintyi pienessä roolissa Jaffa Tolokina Stargate SG-1:ssä. Seuraavana vuonna hänellä oli rooli kriitikoiden suosimassa elokuvassa Hustle & Flow.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. elokuuta 2008 Hayesin vaimo löysi hänet kotoa lattialta juoksumaton vierestä. Hänet vietiin sairaalaan, jossa hänet kello 14.08 todettiin kuolleeksi. Hän oli kuollessaan 65-vuotias. Hänellä oli ollut sydänvaivoja, mutta kuolinsyyksi on ilmoitettu aivohalvaus.[5][3]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Presenting Isaac Hayes (1967)
  • Hot Buttered Soul (1969)
  • Enterprise (1970)
  • ...to Be Continued (1970)
  • The Isaac Hayes Movement (1970)
  • Black Moses (1971)
  • Shaft (1971)
  • In the Beginning (1972)
  • Joy (1973)
  • Live at the Sahara Tahoe (1973)
  • Tough Guys (1974)
  • Truck Turner (1974)
  • Chocolate Chip (1975)
  • Disco Connection (1976)
  • Groove-A-Thon (1976)
  • Juicy Fruit (1976)
  • A Man and a Woman (1977)
  • New Horizon (1977)
  • For the Sake of Love (1978)
  • Hotbed (1978)
  • Don't Let Go (1979)
  • And Once Again (1980)
  • Royal Rappins (1980)
  • Lifetime Thing (1981)
  • U-Turn (1986)
  • Love Attack (1988)
  • Wonderful (1994)
  • Branded (1995)
  • Raw and Refined (1995)
  • Instrumentals (2003)
  • At Wattstax (2003) (livenauhoitus Wattstaxista 20.8.1972)
  • Hot Buttered Soul (2003) uudelleenjulkaisu.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Soul in Cinema: Filming Shaft on Location (1971) (lyhytelokuva)
  • Save the Children (1973) (dokumentti)
  • The Black Moses of Soul (1973) (dokumentti)
  • Wattstax (1973) (dokumentti)
  • Truck Turner (1974)
  • Three Tough Guys (1974)
  • It Seemed Like a Good Idea at the Time (1975)
  • Pako New Yorkista (1981)
  • Counterforce (1987)
  • Dead Aim (1987)
  • I'm Gonna Git You Sucka (1988)
  • Fire, Ice & Dynamite (1990)
  • Guilty as Charged (1991)
  • Prime Target (1991)
  • Final Judgement (1992)
  • Deadly Exposure (1993)
  • CB4 (1993)
  • Posse (1993)
  • Robin Hood: Miehet Sukkahousuissa (1993)
  • Oblivion (1994)
  • It Could Happen to You (1994)
  • Magic Island (1995) (voice only)
  • Oblivion 2: Backlash (1996)
  • Orientation: A Scientology Information Film (1996) (lyhytelokuva)
  • Flipper (1996)
  • Illtown (1996)
  • Uncle Sam (1997)
  • Six Ways To Sunday (1997)
  • Blues Brothers 2000 (1998)
  • Ninth Street (1999)
  • South Park: Isompi, pidempi ja leikkaamaton (1999) (ääni)
  • Dead Dog (2000)
  • Reindeer Games (2000)
  • Shaft (2000) (Cameo)
  • Lemmikkieläintohtori 2 (2001) (ääni)
  • Chelsea Walls (2001) (cameo)
  • Only the Strong Survive (2002) (dokumentti)
  • Soulsville (2003) (dokumentti)
  • Dodge City: A Spaghetto Western (2004)
  • Dream Warrior (2004)
  • Hustle & Flow (2005)
  • United (2005) (lyhytelokuva)
  • Return to Sleepaway Camp (2006)
  • Kill Switch (2008)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Soul legend Isaac Hayes dies 10. elokuuta 2008. CNN. Viitattu 10.8.2008. (englanniksi)
  2. Singer, songwriter Isaac Hayes dies at age 65 10. elokuuta 2008. Newsweek. Viitattu 10.8.2008. (englanniksi)
  3. a b c d e Helsingin Sanomat 12.8.2008 s. C5 muistokirjoitus Artikkelin verkkoversio
  4. Isaac Hayes Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
  5. Soul icon Isaac Hayes dies at 65 BBC 10. elokuuta 2008. BBC. Viitattu 11. elokuuta 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]