Iroha

Iroha (jap. 伊呂波 tai いろは) on japanilainen runo, joka on todennäköisesti kirjoitettu Heian-kaudella (794–1179). Ensimmäinen merkintä runon olemassaolosta on vuodelta 1079. Runo on hyvin tunnettu, sillä se on täydellinen pangrammi eli siinä käytetään kerran japanilaisen tavumerkistön jokaista tavua. Siksi sen avulla järjestetään myös kana-aakkosia.

Runo

Runon teksti hiraganalla (mukana arkaaiset merkit ゐ ja ゑ mutta ei äänteen soinnillisiksi tekeviä merkkejä (dakuten)):

いろはにほへと
ちりぬるを
わかよたれそ
つねならむ
うゐのおくやま
けふこえて
あさきゆめみし
ゑひもせす

Runon teksti kanjilla ja kanalla soinnilliseksi tekevin merkein:

色は匂へど
散りぬるを
我が世誰ぞ
常ならむ
有為の奥山
今日越えて
浅き夢見じ
酔ひもせず

Suomenkielinen käännös:

Kukkivat kukatkin

Lopulta kuihtuvat

Edes oma maailmamme

Ei ole ikuinen

Turhamaisuuden syvät vuoret

Ylitä tänään

Eivätkä pinnalliset unet

Enää petä sinua

Äännemuutokset

Irohaa käytetään esimerkkinä puhutussa japanin kielessä tapahtuneista äännemuutoksista. Tarkoin translitteroituna runo koostuu seuraavista merkeistä:

i ro ha ni ho he to

chi ri nu ru (w)o

wa ka yo ta re so

tsu ne na ra mu

u (w)i no o ku ya ma

ke fu ko e te

a sa ki yu me mi shi

(w)e hi mo se su

Jotta runo saataisiin järkeväksi, se pitää lukea jokseenkin joustavasti. Näiden mutoksien kanssa runosta tulee:

Iro wa nioedo

Chirinuru o

Wa ga yo tare zo

Tsune naran

Ui no okuyama

Kyō koete

Asaki yume miji

Ei mo sezu

Käyttö

Irohassa on jokainen kana tasan kerran, lukuun ottamatta merkkiä ん [-n], joka on lisätty kirjaimistoon myöhemmin. Tästä syystä runoa käytettiin yleisesti kana-aakkosten järjestämiseen Meiji-kauden 1800-luvun uudistuksiin asti, jolloin gojūon-järjestelmästä (jap. 五十音, "50 ääntä") tuli yleisempi. Tämä järjestys perustuu osittain sanskritiin. Se alkaa kirjaimilla "a, i, u, e, o", sitten tulevat tavut "ka, ki, ku..." ja niin edelleen. Vaikka Irohaa pidetään vanhanaikaisempana kuin gojūonia, aikaisin kopio gojūonista on itse asiassa vanhempi kuin Iroha.

Irohaa näkee myös modernissa Japanissa. Sitä käytetään esimerkiksi teattereiden istumapaikkojen numeroinnissa, Go-pelin diagrammeissa (kifu) sekä musiikissa: oktaavin nuotit nimetään japaniksi i ro ha ni ho he to ja kirjoitetaan katakanalla.

Runon alkuperä

Runon tekijänä pidetään perinteisesti Heian-kauden japanilaista buddhalaista pappia ja oppinutta Kūkaita (jap. 空海, 774–835). Se on kuitenkin epätodennäköistä, sillä tuona aikana kanamerkistön a- ja ya-alkavissa osissa uskotaan olleen erilliset e-äänteet. Yllä oleva え (e) olisi lausuttu silloin ye, mikä tekee pangrammista epätäydellisen.

Sanotaan, että Iroha olisi käännös näistä Nirvana-sutran säkeistä:

諸行無常

是生滅法

生滅滅已

寂滅為楽

Suomeksi:

Kaikki teot ovat väliaikaisia

Se on synnyn ja tuhoutumisen laki

Synty ja tuhoutuminen tuhoavat itsen

Itsen loppuminen tuo nirvanan

Japaniksi yllä oleva teksi luetaan:

Shogyōmujō

Zeshōmeppō

Shōmetsumetsui

Jakumetsuiraku

Katso myös

• Ametsuchi no uta (aikaisempi pangrammi)

Aiheesta muualla

• Iroha-laulu
• Runon muita englanninkielisiä käännöksiä