Indus-vaihe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Triaskauden jako
kausi epookki vaihe ikä (mvs)
jurakausi varhais Hettange nuorempi
triaskausi myöhäis Rhaetia 201,3–208,5
Noricum 208,5–~227
Carnia ~227–~237
keski Ladini ~237–~242
Anisus ~242–247,2
varhais Olenjok 247,2–251,2
Indus 251,2–252,17
permikausi Loping Changxing vanhempi
Triaskauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1]

Indus-vaihe (lyhenne Trias t1) oli maapallon historian ajanjakso, joka aloitti triaskauden ja samalla mesotsooisen maailmankauden. Kausi oli noin 251 ± 0,4 - 249,7 ± 0,7 miljoonaa vuotta sitten. Maapallo oli silloin kuuma, aavikoitunut, varsin eloton. Ilmakehässä oli vähän happea, ja meri ja suurin osa makeasta vedestä hapettomia. Silloin maapallon eliölajisto oli harventunut permikauden suuren joukkotuhon jäljiltä, ja maa pysyi pitkään miltei elinkelvottoman kuumana vielä Industa seuranneen Olenjok-vaiheenkin aikana, joka päättyi vasta 247 miljoonaa vuotat sitten[2].

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indus-vaihe aloitti maapallon historiassa suuren permikauden joukkotuhon jälkeen triaskauden ja mesotsooisen maailmankauden, joka oli matelijoiden valta-aikaa. Se oli alatriaskauden ensimmäinen vaihe. Euroopan kerrostumiassa kauden alkupuolelle osuu Griesbach-alavaihe, ja loppujaksolle Diener-vaihe.

Maapallon maa-ala oli suureksi osaksi yhtenä Pangaia-jättimantereena, jota ympäröi valtava Panthalassa-valtameri. Siperia lienee ollut Pangaian lähellä matalahkon salmen erottamana. Pangaian itäpuolella oli joukko saarikaaria joissa oli suuria saaria, muun muassa Japani ja Kiinan ja Indoneasian osia.[3]

Indus-vaiheen aikana maailma oli omituinen, jokin oli ehkä tehnyt sen myrkylliseksi.[3] Maapallo oli epätavallisen kuiva, kuuma[4]. Ehkä se oli jatkuvasti kuuma, ehkä lämmin ja hyvin kuuma tai hyvin kylmä ja hyvin kuuma vaihtelivat .[3] Se oli aavikoitunut laajalti[5]. Aavikot ulottuivat päiväntasaajan seuduilta 30-50 leveysasteelle asti, tosin jättimanner Pangaian itäosissa oli päiväntasaajan lähellä kosteata. Maapallo oli "superkasvihuonetilassa" ja luultavasti lämpeni tai oli lämpimimmillään kauden alussa. Merenpinta oli hyvin alhaalla. Kuumuudesta huolimatta jäätiköitä. Merten happipitoisuus oli pieni. Ilmakehässä oli niukasti happea ja runsaasti hiilidioksidia, johtuen luultavasti tulivuoritoiminnasta. Säteilytaso lienee ollut korkea[3].

Indus-kaudella tai pian sen jälkeen näkyi hiilen isotooppimäärän hidas palautuminen kohti normaalia. Kerran tai muutaman kerran hiilen ja hapen isotooppisuhteet poikkesivat normaalista[6].

Eliöstö Indus-kaudella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indus-vaiheen aikana Koppisiemeniset kasvit etenivät maalla.

Monet eläimet, ammoniitit, hyönteiset, kalat sammakkoeläimet, nisäkäsmäiset ja kehittyneemmät matelijat olivat nykytiedon mukaan harvinaisia, ja lajien kokonaismäärä yhä pieni, mutta kauden lopulla nopeassa kasvussa[7].

Maalla eli lähinnä virtahepomaisia lystrosaurideja[8] jaarkosaureihin kuuluvia proterosuchideja, jotka muistuttivat jaloilla kävelenän krokotiilin ja liskon risteytystä. Indus-kaudelle luonteenomaisia ovat pitkulaiset krokotiilia muistuttavat sammakkoeläimet, mm. Labyrintodontit.[3]

Stromatoliitit ja bakteerimatot palasivat indus-vaiheen alussa. Stromatoliitithan syötiin viimeistään kambrikaudella, mikä viittaa siihen, että meren lajisto olisi harventunut. Pian stromatoliitit katosivat fossiilisarjoista.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]