Ilkka Ilkare
Ilkka Antero Ilkare (1947–2021[1])[2] oli suomalainen elokuvan tekijä, joka ohjasi ja tuotti muun muassa dokumenttielokuvat Ankara unelma (2001), Vaakamestari (2009) ja Uni on unta todempaa (2010). Hän toimi apulaisohjaajana Yleisradion ja Mikko Niskasen tv-suurtuotannossa Omat koirat purivat, joka kertoo kirjailija Ilmari Kiannon elämänvaiheista talvisodan aikana[3].
Ilkare esiintyi lapsinäyttelijänä nimellä Ilkka Liikanen. Hän näyttelee talonmiehen poikaa Jack Witikan elokuvassa Pikku Pietarin piha (1961), hänellä on rooli Tuiran jengissä Mikko Niskasen elokuvassa Pojat (1962) ja pääroolit Åke Lindmanin ohjaamassa elokuvassa ”Ei se mitään!” sanoi Eemeli (1962), joka kuvattiin kevättalvella Pojat-elokuvan talvi- ja kesäkuvausten välissä. Hän näyttelee Pessiä Raili Ruston ohjaamassa televisioelokuvassa Pessi ja Illusia (1965)[4].[2] Hän teki Vinskin roolin Ylen Radioteatterin kuunnelmassa Koko kaupungin Vinskilähde?.
Yle TV2 -kanavan dokumenttitoimituksessa Ilkare ohjasi tasavallan presidentti Urho Kekkosen lähipiiriin kuuluneen Paavo Kähkölän toimittaman dokumentin Suomi, fasismi ja toinen maailmansota sekä dokumenttielokuvan Valvovat silmät, joka kertoi hänen kotikulmillaan Kalliossa liikkuvasta poliisipartiosta.[3]
Ilkare näyttelee dokumenttielokuvan ohjaajaa Juho Kuosmasen elokuvassa Hymyilevä mies (2016).[5]
Ilkare on haudattu Malmin hautausmaalle.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pikku Pietarin piha (1961), näyttelijä
- ”Ei se mitään!” sanoi Eemeli (1962), näyttelijä
- Pojat (1962), näyttelijä,
- Hopeaa rajan takaa (1963), näyttelijä
- Keikka (1977), ohjaaja, tuottaja
- Jartsin filmi (1981), ohjaaja, tuottaja
- Ankara Unelma (2001), ohjaaja, tuottaja
- Vasen uppari (2003), ohjaaja, tuottaja
- Vaakamestari (2009), ohjaaja, tuottaja
- Uni on unta todempaa (2010), ohjaaja, tuottaja
- Hymyilevä mies (2016), näyttelijä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hautahaku (Haku nimellä) Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku. Viitattu 11.9.2021.
- ↑ a b Römpötti, Harri: Elokuvaohjaaja pohtii verityön syitä. Helsingin Sanomat, 18.8.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.8.2012.
- ↑ a b Henkilöhaku "Liikanen, Ilkka" Ritva-tietokanta, Radio- ja televisioarkisto, KAVI. Viitattu 18.3.2021.
- ↑ Ilkka Liikanen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- ↑ Ilkka Ilkare Elonetissä.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilkka Ilkare Elonetissä.
Ilkka Ilkare Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
|
