I Was Made to Love Her (kappale)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”I Was Made to Love Her”
Stevie Wonder
Singlen tiedot
 Albumilta I Was Made to Love Her
 B-puoli ”Travlin’ Man ; Hold Me”
 Äänitetty  Hitsville U.S.A. (Studio A), Detroit, Michigan
 Julkaistu 18. toukokuuta 1967
 Formaatti single
 Tekijä(t) Stevie Wonder, Lula Mae Hardaway, Henry Cosby, Sylvia Moy
 Tuottaja(t) Henry Cosby
 Tyylilaji Soul
 Kesto 02.37
 Levy-yhtiö Tamla-Motown
Stevie Wonderin muut singlet
”Hey Love”
1967 		”I Was Made to Love Her”
1967 		”I’m Wondering”
1967

”I Was Made to Love Her” on yhdysvaltalaisen soul-muusikon Stevie Wonderin hittisingle toukokuulta 1967 (julkaisutunniste: Tamla T 54151).[1] Kappaleen kirjoittivat Wonder, hänen äitinsä Lula Mae Hardaway, Sylvia Moy ja tuottaja Henry Cosby.[2] Kappale ilmestyi Wonderin samannimisellä albumilla I Was Made to Love Her, jonka Tamla-Motown julkaisi elokuussa 1967.

Listasijoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa ”I Was Made to Love Her” ylsi sijalle kaksi Billboard Hot 100 Pop Singlet -listalla. Kappaleen syrjäytti kärjestä The Doorsin biisi ”Light My Fire”. Billboardin Hot Rhythm & Blues -singlelistalla kappale oli ykkösenä neljällä viikolla.[3][1][4] Brittilistoilla kappaleen huippusijoitus oli viidentenä.[2]

Kappaleen synty ja levytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stevie Wonder kuvattuna vuonna 1967, kun hän esiintyi Hollannin televisiossa 30. lokakuuta.

Stevie Wonder muisteli, että kappale syntyi ”noin kymmenessä minuutissa”, ja se oli osoitettu hänen silloiselle tyttöystävälleen Angie Statterwhitelle.[1] Stevie oli levyn tekovaiheessa vasta 16-vuotias, ja hän kommentoi Angieta: ”Hän oli niin kaunis. Hän oli itse asiassa jo kolmas tyttöystäväni, mutta samalla ensirakkauteni.”[4]

Henry Cosby taas totesi, että koko kappaleessa ei ollut kuin neljä tahtia, siinä kaikki! ”Mitä muka voi tehdä neljällä tahdilla? Ei se ole mikään biisi.” Niinpä keksittiin toistaa ne neljä tahtia aina vain uudelleen. "Uskokaa tai älkää – niin syntyi discomusiikki."[1][5]

Valtaosa sanoituksesta on lähtöisin Sylvia Moyn kynästä ja aivoituksista: ”Siinä on sellaista maalaistunnelmaa”, Moy totesi. ”Kappaleen innoittajia ovat omat vanhempani. Äiti syntyi Arkansasissa, isä taas Louisianassa. He tapasivat toisensa hyvin nuorina, kun isoäitini muutti perheensä kanssa Louisianaan. Vanhempani olivat yhdessä 62 vuotta, eli aikamoinen rakkaustarina. Heillä oli oikein kaunis suhde.”[1]

Melkein heti kappaleen alussa kuullaan Stevie Wonderin ponnekas huuliharppuintro. Henry Cosby muisteli, että harputtelun lisäksi Wonder veti esiin täysin uudenlaisen kosketinsoundin klavinetilla. ”Uskoakseni se oli ensimmäinen kerta, kun kukaan on levyttänyt klavinettia. Stevie sai lopulta soittimen omakseen.”[1]

Levyllä kuuluu myös Stevien omaksuma palo gospel-musiikkiin, mistä musiikko ja musiikkikirjailija Steve Lodder kertoo: ”Stevie ja Henry Cosby intoilivat tietyn babtistipapin tavasta käyttää ääntään. Mies kiskoi ilmaa tunteikkaasti sisäänpäin, kun hän nostatti seurakuntalaistensa tunnelmaa. Cosby ja Wonder yrittivät hyödyntää sen papin tekniikkaa lauluosuuksia nauhoittaessaan.” Cosby kehotti Stevie'ä imitoimaan pappia.[1][4] (Lodder julkaisi vuonna 2005 teoksen Stevie Wonder : A Musical Guide to the Classic Albums.[6]) Laulun lopussa kuultava pätkä "You know Stevie ain't gonna leave her" oli Wonderin improvisointia.

Wonder oli leikkisällä tuulella levytyssessiossa. Studionauhoilla kuuluu kuinka hän vitsailee rumpali Benny "Papa Zita" Benjaminin kanssa ja saa taustoja laulaneet The Andantesit repeämään nauruun. "Muiden artistien kohdalla oli heitettävä ylimääräinen jengi ulos studiosta, tai vokaaliosuuksia ei olisi saatu ikinä nauhoitettua", Sylvia Moy on sanonut. "Stevie oli erilainen: hänen täytyi tuntea porukan läsnäolo."[1] Henry Cosby kommentoi samaa asiaa todeten lisäksi, että Steviellä piti olla oma seurakuntansa. "Jollei studiossa ollut ketään, Stevien laulu kuoli pystyyn. Minun piti lähteä studiosta ulos, pysäytellä ohikulkijoita ja kuskata sitä väkeä sisään. Kunhan Stevie vain sai tuntea heidän läsnäolonsa, hän oli ihan liekeissä."[4]

James Jamersonin osuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tälläkin raidalla kuullaan legendaarisen James Jamersonin upeaa bassotyöskentelyä. Jamersonin uutta luova tyyli ällistytti muusikkopiireissä.[1] Mies oli yksi niin ikään legendaarisen The Funk Brothers -ryhmän jäsenistä; ryhmä sai Grammy-palkinnon vuonna 2004 (Grammy Lifetime Achievement Award). Jamersonin elämänkerturi Allan Slutsky kertoo, ettei Jamerson kuitenkaan heltynyt liittymään mukaan Motownin kiertuebändeihin. "Kiertuebasistit pitivät Jamesia erittäin suuressa arvossa. Samalla heidän harteilleen lastattiin taakka, jota ei voi kadehtia: Heidän piti yrittää loihtia basistivelhon bassokuviot esiintymislavoille." Motownissa kyllä tunnettiin ja tunnustettiin bassotaiturin arvo: Vuonna 1967 Jamerson pyysi että hänen palkkansa korotettaisiin tuhanteen dollariin viikossa – eikä levy-yhtiö nikotellut lainkaan vastaan.[1]

Toisaalta Motown ei aina pitänyt tarkasti kirjaa studiomuusikoista, joten sekin on kyseenalaistettu soittaako kappaleessa juuri Jamerson vai joku muu. Toinen kuuluisa studiobasisti väittää soittaneensa bassot sisään: nimittäin Carole Kaye. Myös Kaye on pitkän linjan arvostettu basisti. Hänellä on selvät muistikuvat biisistä, nimen omaan liittyen siihen, ettei kappaleessa ollut montaakaan tahtia. Hän jopa nauraa sössineensä bassokuviota parissakin kohdassa, ja toteaa että sen muistaa aina, kun mokia sattuu hittibiiseissä.[4]

Allan Slutsky kuitenkin kumoaa Kayen väitteen. Slutsky on kirjoittanut teoksen Standing in the Shadows of Motown. Slutskyn tutkimus osoittaa, että raidalla bassoa soittaa todellakin James Jamerson. Motownille töitä tehneet ihmiset vahvistavat tämän, mukaan luettuna kirjoitustiimi Holland–Dozier–Holland. Tuottaja-biisinkirjoittaja Henry "Hank" Cosby allekirjoitti valaehtoisen lausunnon, jossa hän todistaa että bassokuvion soittaja on nimenomaan James Jamerson.[4][7]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cover-versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Kotijoukkue" eli detroitilainen San Remo Golden Strings levytti kappaleesta instrumentaaliversion 1968, joka julkaistiin yhtyeen toisella levyllä Swing.[1] Osa yhtyeen jäsenistä kuului paikalliseen sinfoniaorkesteriin eli Detroit Symphony Orchestra (DSO), kun taas osa oli mukana Motownin studiobändissä The Funk Brothers.[9] Liuta nimekkäitä esiintyjiä on levyttänyt kappaleesta oman versionsa:[2] Junior Walker (Jr. Walker & The All Stars) levyllään A Gasssss (1970),[10] King Curtis (1967),[11] sekä The Beach Boys että Tom Jones myöskin 1967, Eero & The Boys (1968), Jackie Wilson yhdessä Count Basien kanssa (1968), The Jackson 5 (1979).[12][13] Vuonna 1998 julkaistiin The Jimi Hendrix Experiencen levy BBC Sessions, jolla tässä kappaleessa Mitch Mitchellin sijaan rumpuja soittaa itse nuori Stevie Wonder – eli hän koveroi itseään! Kappale on tallennettu BBC:n ohjelmasta Top Gear, joka esitettiin 6. lokakuuta 1967.[14][15] Pienellä sukupuolenvaihdoksella ryyditettynä kappaleen levyttivät Sister Sledge (1977), Chaka Khan (1978) ja Whitney Houston (1998). Wonder itse vierailee myös Houstonin levytyksellä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l The Complete Motown Singles. Vol. 7: 1967. Sivut 53–54. Motown Records 2007
  2. ↑ a b c d Cover versions of I Was Made to Love Her by Stevie Wonder | SecondHandSongs secondhandsongs.com. Viitattu 26.11.2019.
  3. ↑ Whitburn, Joel (2004). Top R&B/Hip-Hop Singles: 1942–2004. Record Research, 635. 
  4. ↑ a b c d e f Songfacts: I Was Made To Love Her by Stevie Wonder - Songfacts www.songfacts.com. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
  5. ↑ The complete Motown singles. Vol. 7 : 1967 (Tekstiliitteessä yksityiskohtaista tietoa kustakin levytyksestä.) 5 CD-äänilevyä + 1 äänilevy + tekstiliite (112 s.). HelMet-verkkokirjasto. Viitattu 27. marraskuuta 2019.
  6. ↑ Steve Lodder: Stevie Wonder a musical guide to the classic albums. San Francisco: Backbeat Books, 2005. 1073294610. ISBN 978-0-87930-821-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.11.2019). English
  7. ↑ Licks, James Jamerson: Standing in the shadows of Motown: the life and music of legendary bassist James Jamerson. Wynnewood, Pa.; Milwaukee, WI: Dr. Licks Pub. ; Distributed by Hal Leonard Pub. Corp., 1989. 976631019. ISBN 978-0-88188-882-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.11.2019). English
  8. ↑ Various - The Complete Motown Singles | Vol. 7: 1967 (Ks. kohta: 35.06) Discogs.com. Motown Records. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
  9. ↑ San Remo Golden Strings Discogs. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
  10. ↑ Jr. Walker & The All Stars* - A Gasssss Discogs. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
  11. ↑ King Curtis & The Kingpins - I Was Made To Love Her / I Never Loved A Man Discogs. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Cover versions of I Was Made to Love Her written by Henry Cosby, Sylvia Moy, Stevie Wonder, Lula Mae Hardaway | SecondHandSongs secondhandsongs.com. Viitattu 26.11.2019.
  13. ↑ Cover versions by Jackie Wilson and Count Basie | SecondHandSongs secondhandsongs.com. Viitattu 26.11.2019.
  14. ↑ The Jimi Hendrix Experience - BBC Sessions (Tiedot löytyvät CD-julkaisun ns. liner noteseista.) Discogs. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
  15. ↑ The Jimi Hendrix Experience: BBC Sessions - Jimi Hendrix | Songs, Reviews, Credits AllMusic. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=I_Was_Made_to_Love_Her_(kappale)&oldid=20447375”