James Jamerson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

James Jamerson (29. tammikuuta 19382. elokuuta 1983) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hän toimi basistina useilla merkittävillä Motown Recordsin levytyksillä 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Jamerson pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2000.

Jamerson syntyi Etelä-Carolinassa ja muutti äitinsä kanssa Detroitiin 1954. Hän oppi soittamaan kontrabassoa ja esiintyi pian useilla Detroitin alueen jazz- ja blues-klubeilla.

Jamerson sai kasvaneen maineensa ansiosta toistuvia tilaisuuksia toimia studiomuusikkona. Hän kuului The Funk Brothers -studiomuusikkoryhmään. Hän siirtyi kontrabassosta sähköbassoon 1960-luvun alussa.

Jamerson esiintyi mm. Jr. Walker & the All Starsin, Stevie Wonderin, The Miraclesin, The Temptationsin, Martha and the Vandellasin, Marvin Gayen, The Four Topsin ja The Supremesin soul-listahiteillä.

Jamersonin suhteet Motown Recordsiin päättyivät virallisesti vuonna 1973. Tästä huolimatta hän soitti vielä 1970-luvulla mm. Al Wilsonin, Hues Corporationin, The Sylversin ja Marilyn McCoon hiteillä.

Jamerson tuli tunnetuksi soittotekniikastaan, jossa hän käytti ainoastaan etusormeaan kielien soittamiseen. Jamersonin sormea kutsuttiinkin usein nimellä The Hook".

Jamerson menehtyi Los Angelesissa elokuussa 1983 kärsittyään alkoholismista, maksakirroosista, sydämen vajaatoiminnasta ja keuhkokuumeesta. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo Annie sekä lapset James Jr., Ivey, Derek ja Doreen, joista Derek katosi noin vuoden isänsä kuoleman jälkeen.

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.