Horkkahyttyset
| Horkkahyttyset | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Anopheles stephensi | ||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
| |
Anopheles eli horkkahyttyset on hyttyssuku jossa on kuvattu ainakin 400 lajia. Kaikki suvun lajit voivat toimia malaria-loision vektorina mutta vain noin 68 lajilla on merkitystä vektoreina ihmiselle. Ollakseen merkittävä malaria-vektori pitää Anopheles-lajin naaraan elää kauan ja luonnollisesti imeä verta ihmisestä. [1]. Länsi-Suomessa 1800-luvulla tärkein malarian vektorina toiminut horkkahyttyslaji oli Anopheles messeae. Horkkahyttyset toimivat myös elefanttitaudin vektorina jota aiheuttaa hyttysen levittämä sukkulamatoihin kuuluva parasiitti. [2]
Horkkahyttysten elintavat [muokkaa]
Horkkahyttyslajit ovat aktiivisia auringonlaskusta auringonnousuun eli lentävät ja pistävät öisin. Suomessa horkkahyttyslajit pystyvät talvehtimaan aikuisina ja tällöin niitä voi tavata asumuksista ja varastoista.
Lähteet [muokkaa]
- Hulden Lena: Kuusijalkainen vihollinen - niveljalkaisten vaikutus länsimaiseen sodankäyntiin. Helsingfors: Schidts Förlags Ab, 2008 (2006 ruotsinkielinen alkuteos). ISBN 978-951-50-1651-5.
- Halkka Antti, Karttunen Krister, Kokko Ulla, Koskimies Pertti, Lokki Juhani, Nummi Petri, Parkkinen Seppo, Suominen Teuvo, Suominen Juha ja Taipale Kalle: Kotimaan luonto-opas. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19804-8.