Sinihoki
| Sinihoki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Turskakalat Gadiformes |
| Heimo: | Kummeliturskat Merlucciidae |
| Alaheimo: | Merlucciinae |
| Suku: | Macruronus |
| Laji: | novaezelandieae |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sinihoki eli hoki (Macruronus novaezelandiae) on kaupallisesti tärkeä avomeren turskakala.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Täysikasvuisen sinihokin pituus on 60–120 cm ja paino 7 kiloa. Hoki voi elää 20–25 vuoden ikäiseksi, mutta runsaasta kalastuksesta johtuen vain harvat selviävät yli 15-vuotiaiksi.
Sinihokin koko ruumis on siniharmaa. Toinen selkäevä, pyrstöevä ja peräevä ovat sulautuneet yhteen teräväksi pyrstöksi. Ruumis on ohut, ja leuat ovat isot.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinihokia tavataan Tyynellämerellä Uuden-Seelannin ja eteläisen Australian vesissä. Ne elävät 10–1 000 metrin syvyydessä. Nuoret kalat suosivat matalampaa vettä, joten niitä voi nähdä parvina jokien edustalla ja lahdissa. Aikuisten kalojen elinalue on n. 400 metrin syvyydessä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinihoki syö enimmäkseen äyriäisiä, pieniä kaloja ja mustekaloja.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinihokien kutuaika kestää kesäkuusta syyskuuhun, jolloin naaraskalat voivat laskea jopa miljoona mätimunaa. Hokikala saavuttaa sukukypsyyden 4–7 vuoden iässä eli melko myöhään.
Sinihokeja pyydetään pohjatroolilla 300–600 metrin syvyydessä. Kutuaikana niitä troolataan myös ylempää. Suurin osa kalasta myydään tuoreena, pakastettuna tai kalapuikkoina, ja sen voi valmistaa monella eri menetelmällä. Sen lihaa saa myös MSC-sertifioituna pakasteena. WWF Suomi ja monet kansainväliset yhdistykset kuten Greenpeace ovat listanneet sinihokin ns. punaiselle listalle: sen syömistä tulisi välttää. Syynä tähän on ylikalastus ja kalastustapa eli pohjatroolaaminen, joka tuhoaa merenpohjan ekosysteemejä ja ottaa suuret määrät sivusaalista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antal Vida, Tamás Kótai, 365 kalaa: h.f.ullmann, 2006. ISBN 978-3-8331-2547-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Macruronus novaezelandiae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- Hokin ravintosisältö (Arkistoitu – Internet Archive)
|