Hoanib
| Hoanib | |
|---|---|
 Hoanibin tulvatasankoa |
|
| Alkulähde | Kunene |
| Laskupaikka | Atlantti, Kunenen alue |
| Maat | Namibia |
| Pituus | 270 km |
| Valuma-alue | 17 200 km² |
Hoanib on yksi läntisen Namibian 12 joesta, joissa on vettä vain ajoittain. Se muodosti aikoinaan Damaramaan ja Kaokolandin rajan. Nykyään se sijaitsee kokonaan Kunenen alueella. Sen sivujokia ovat vasemmalla puolella Ombonde ja Mudorib ja oikealla puolella Aap, Otjitaimo, Ganamub ja Tsuchub.
Hoanib on 270 km pitkä. Sen varrella on varsin vähän asutusta ja melko paljon villieläimiä. Yhdessä Hoarusibin kanssa sen laakso muodostaa erään viimeisimmistä todellisista villieläinalueista Namibiassa. Siellä on mm. eräs viimeisistä aavikkonorsujen populaatioista. Tuulet ja vesi ovat muovanneet alueen kallioita, jotka muodostavat erikoisia muotoja, ollen jopa 10 m korkeita.[1]
Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hoanibin valuma-alueen arvioidaan olevan laajuudeltaan 15 760 km²[2]–17 200 km².[1] Se ulottuu lännessä Otjivasandoon ja idässä Black Peaks -huipuille, ja sen alueelle sijoittuvat mm. Sesfontein, Warmquelle and the Khowaribin rotko. Korkein kohta vedenjakajalla on 1 800 m korkeudessa. Sadetta valuma-alueella saadaan vain ajoittain, ja sen määrä vaihtelee lännen 0 mm:stä vuodessa koillisen 325 mm:iin. Valuma-alueesta 71%:lla saadaan vettä vähemmän kuin 100 mm vuodessa. Vain 12%:lla sateen määrä on yli 300 mm vuodessa.[1] Hoanib virtaa vain muutaman vuoden välein, silloin kun sisämaassa on saatu paljon sadetta, mutta silloin veden syvyys voi olla useita metrejä monen päivän ajan. Kaikkina vuosina vesi ei yllä Atlanttiin saakka. Suuri osa joen vedestä vajoaa joen pohjasta läpi ja muodostaa paksun pinnanalaisen pohjavettä johtavan kerroksen, joten myös kuivina vuosina joessa on pohjavettä. Ympärillä oleva pohjavesi muodostaa kiteytymiä, joita monet antiloopit tulevat nuolemaan. Kuivina kausina aavikkonorsut kaivavat jaloillaan syviä kuoppia päästäkseen käsiksi pohjaveteen.
Kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen kasvisto koostuu pääosin mopanesavannin kasveista (87%) ja pohjoisen Namibin kasvistosta (13%).[1] Alueen puitten joukossa on myös paljon anapuita (Faidherbia albida), rautakombretumeja (Combretum imberbe), mopanepuita (Colophospermum mopane), kirahviakaasioita (Acacia erioloba) ja hammastikkupuita (Salvadora) sekä Euclea-suvun puita. Alueen kosteimmissa osissa kasvaa heinä- ja ruokokasveja, joiden korkeus voi olla useita metrejä.
Hoanibin varrella on galleriametsiä ja Khowaribin rotkossa laajempia kosteikkoja. Yhdessä Sesfonteinin kanssa samoin kuin joen suistossakin Hoanib muodostaa pitkänomaisen keitaan alueella, joka muutoin on erittäin kuiva. Siellä on tämän vuoksi rikas eläimistö. Siihen kuuluu monia antilooppilajeja, joita esiintyy myös joen alajuoksulla, sekä suuri joukko aavikkonorsuja (n. 35 yksilöä), sarvikuonoja, kirahveja, useita leijonalaumoja sekä pienempiä petoeläimiä.
Joen käyttö ja sen varren yhdyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen maista 91% kuuluu alueen heimoille, jotka hallinnoivat niitä kollektiivisesti. 3% on yksityisesti omistettua maata, millä alueella toimii 12 farmia. 6% alueesta kuuluu Luurankorannikon kansallispuistoon. Ihmisiä on arvioitu alueella asuvan 9 200. Tärkeimmät asutuskeskukset ovat Sesfontein, Warmquelle ja Otjivasando. Alueen maita käytetään lähinnä laiduntamiseen, mutta seikkailuretkeily on kasvava turistiaktiviteetti. Hoanibin laakso Sesfonteinista länteen on Desert Adventure Safaris -nimisen yrityksen yksinomaisessa käytössä. Lisääntynyt turismi, paikallisen väestön karjan laiduntamistarpeet sekä malminetsintää harjoittavien yritysten toiveet muodostavat kasvavan uhan alueen ainutlaatuiselle ekosysteemille.[1]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Peter J. Jacobson, Kathryn M. Jacobson, Mary K. Seely: Ephemeral rivers and their catchments: Sustaining people and development in western Namibia, s. 136–137. Windhoek: Desert Research Foundation of Namibia, 1995. ISBN 9991670947. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.1.2022). (englanniksi)
- ↑ Strohbach, B.J.: Mapping the Major Catchments of Namibia. Agricola, 2008, s. 63–73. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.1.2022. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Klaus Hüser, Helga Besler, Wolf Dieter Blümel, Klaus Heine, Hartmut Leser, Uwe Rust: Namibia – Eine Landschaftskunde in Bildern. Klaus Hess, Göttingen/Windhoek 2001, ISBN 978-3-933117-14-4
- Julian Thomas Fennessy: The ecology of desert-dwelling giraffe (Giraffa camelopardalis angolensis) in northwestern Namibia. Diss., Sydney 2004
