Historianfilosofia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
UWASocrates gobeirne cropped.jpg
Filosofia
Filosofi · Filosofeja
Koulukuntia ja oppeja
Filosofian teemasivu
Filosofian tietosanakirja
Osa-alueita
Estetiikka · Etiikka · Logiikka · Metafysiikka · Ontologia · Tieteenfilosofia · Tietoteoria · Yhteiskuntafilosofia
Erityistieteiden ja
tutkimusalojen filosofioita
Biologian · Filosofian · Fysiikan · Historian · Ihmisyyden · Kasvatuksen · Kemian · Kielen · Matematiikan · Mielen · Musiikin · Oikeuden · Politiikan · Psykologian · Taiteen · Talouden · Tietojenkäsittelytieteen · Uskonnon · Yhteiskuntatieteiden
Historia
Länsimainen filosofia
Itämainen filosofia

Historianfilosofia on filosofian osa-alue, joka tutkii historiatieteen metodologiaa, erityispiirteitä sekä historiallisen selittämisen ja ymmärtämisen luonnetta. Siihen voidaan lukea myös sen pohtiminen, onko historian kulussa havaittavissa jonkinlaista tarkoitusta, ohjaavia periaatteita tai teleologista päämäärää, mutta tämä näkemys on nykyään sangen harvinainen. Historianfilosofia voidaan myös filosofian ohella nähdä etenkin kansainvälisissä muotoiluissa osana aatehistoriaa. Historianfilosofian historiapainotteisesta luonteesta kertoo sekin seikka, että ensimmäisen varsinaisesti filosofisen tutkimuksen historiaan teki H. H. Bradley vasta vuonna 1874.[1]

W. H. Walsh teki teoksessaan An Introduction to Philosophy of History (1951) ensimmäisenä jaon spekulatiivisen ja kriittisen historianfilosofian välille. Spekulatiivinen historianfilosofia keskittyy koko maailmaa koskevaan historiallis-teleologiseen "systeeminrakentamiseen". Se oli 1800-luvulla yleistä, ja sillä oli vielä 1900-luvun alussa huomattavia kannattajia, kuten Benedetto Croce ja Arnold J. Toynbee. Kriittinen historianfilosofia keskittyy pohtimaan historiallista tutkimusta ennen kaikkea tietoteoreettisesta näkökulmasta, toisin sanoen sen lähtökohtaisia olettamuksia, lähestymistä ja operationalisoituja toimintatapoja tutkimusalana. Dray[2] nostaa esiin kolme peruskysymystä kriittisen historianfilosofian diskurssissa: 1. Kysymys historiallisesta selittämisestä/selitysmallista, 2. Arvokysymykset historiassa, 3. Narratiivisuuden luonne ja rooli.

Historianfilosofian peruskysymyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriittisen historianfilosofian peruskysymyksiä ovat:

  • Mitä historia on?
  • Millaisilla loogisilla ehdoilla historiatiede on mahdollista?
  • Millaista on pätevä historiallinen tieto?
  • Mitä kohdetta historiatieteen tulisi ensisijaisesti tutkia? Yksilöitä? Yhteiskuntia? Kulttuureita? Sivilisaatiota? Vai koko ihmiskuntaa lajina?

Vanhemman, spekulatiivisemman historianfilosofian peruskysymyksiä taas ovat:

  • Voidaanko historiasta erottaa jotain tiettyjä kaavamaisuuksia, kuten kehitystä tai syklejä? Vai onko historia sattumanvaraista ja vailla merkitystä?
  • Jos historian voidaan katsoa kehittyvän, mitä kohti se kehittyy? Onko suunta positiivinen (edistyminen) vai negatiivinen (rappeutuminen)? Mikä kehitystä ajaa eteenpäin?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dray, teoksessa Bentley 1997 (toim.), Companion to Historiography
  2. Dray (ibid.)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirkinen, Heikki: Historian rakenteet ja voimat: Johdatus historianfilosofiaan. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-2793-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.