Hepokatit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hepokatit
Lehtohepokatti (Tettigonia viridissima)
Lehtohepokatti (Tettigonia viridissima)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Suorasiipiset Orthoptera
Alalahko: Ensifera
Yläheimo: Tettigonioidea
Heimo: Hepokatit
Tettigoniidae
Krauss, 1902
Alaheimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hepokatit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hepokatit Commonsissa

Hepokatit (Tettigoniidae) on suorasiipisten heimo, johon kuuluu keskikokoisia tai suurehkoja hyppiviä hyönteisiä. Hepokattien heimoon kuuluu yli 6 400 lajia. Hepokatit eivät samankaltaisesta ulkonäöstään huolimatta ole kovin läheistä sukua heinäsirkkojen kanssa, vaan polveutuvat varhaisemmasta yhteisestä kantamuodosta oikeiden sirkkojen kanssa. Käsiteltäessä ne voivat purra varsin kipeästi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepokatit ovat yleensä vihreitä. Lajien tuntosarvet ovat yleensä vartaloa pidemmät, millä perusteella ne on helppoa erottaa heinäsirkoista, joiden tuntosarvet ovat aina lyhyet. Hepokatin pitkät takajalat ovat tavallisesti reiden ja säären muodostamassa kolmiomaisessa asennossa; heinäsirkat taas pitävät takajalkojaan supussa siten, että reisi ja sääri ovat tiukasti yhdessä. Monet hepokattilajit muistuttavat ulkonäöltään kasvien lehtiä.

Voimakkailla takaraajoillaan hepokatit voivat tehdä pitkiä hyppyjä. Myös hyppylihasten kiinnittymiseltään hepokatit poikkeavat heinäsirkoista.

Hepokateilla on sekä lennin- että peitinsiivet.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepokatit ovat levinneet laajalle maapallolla. Eniten niitä löytyy tropiikista, mutta myös lauhkealta vyöhykkeeltä voi tavata joitain lajeja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepokattinaaraiden takaruumiin kärjessä on tavallisesti suurikokoinen munanasetin. Naaraat munivat yleensä kasvien varsien ja lehtien sisälle tai pinnalle, joskus myös maahan. Hepokatit eivät muni koskaan munakotelon sisään, toisin kuin heinäsirkat.

Nuoret hepokatit ovat siivettömiä, mutta muutoin aikuisten yksilöiden kaltaisia. Hepokatit aikuistuvat luotuaan nahkansa 5–10 kertaa, mihin kuluu aikaa parista viikosta useaan kuukauteen.

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepokateista useimmat ovat kokonaan tai osittain yöeläjiä.

Lähes kaikkien lajien koiraat pystyvät ääntelemään hankaamalla oikean etusiiven takareunaa vasemmassa etusiivessä olevaa hammasriviä vasten. Hepokattien ääntely on erittäin korkeaa ja koostuu pääasiassa ultraäänistä. Joidenkin lajien ääntely on kokonaan ihmisten kuuloalueella, toisten kokonaan sen yläpuolella. Eräiden lajien yksilöt pystyvät synkronoimaan laulunsa, joten syntyy huomattavia "laulukuoroja".

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepokatit syövät ravinnokseen kasveja tai pieniä eläimiä. Useimmat lajit kumpiakin. Eläimistä hepokatit voivat syödä toisia hyönteisiä, etanoita tai jopa selkärankaisia, kuten pieniä liskoja tai käärmeitälähde?.

Suomessa tavatut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattuja Tettigoniidae -heimon lajeja:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]