Henrik Scharling
| Henrik Scharling | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carl Henrik Scharling |
| Syntynyt | 3. toukokuuta 1836 Kööpenhamina, Tanska |
| Kuollut | 6. kesäkuuta 1920 (84 vuotta) Frederiksberg, Tanska |
| Kansalaisuus | Tanska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Nicolai |
| Äidinkieli | tanska |
| Tuotannon kieli | tanska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Carl Henrik Scharling, kirjailijanimi Nicolai, (3. toukokuuta 1836 Kööpenhamina, Tanska – 6. kesäkuuta 1920 Frederiksberg, Tanska[1]) oli tanskalainen kirjailija ja teologi. Hän suoritti 1859 teologisen tutkinnon, matkusteli 1860–1863 ulkomailla, muun muassa Kreikassa, Egyptissä ja Palestiinassa (matkaa kuvataan teoksessa En pilgrimsfærd i det hellige land, 1876). Hän suoritti 1865 teologian lisensiaatin tutkinnon ja sai samana vuonna dosentin viran. Hän oli 1870–1916 Kööpenhaminan yliopiston professori.[2]
Scharling julkaisi satiirisen komedian Moderne christendom (1859), romanttisen runon Folkvars Drøm, Kamp og Seier (1860) ja pienen kertomuksen Ved nytaarstid i Nøddebo præstegaard af Nicolai, 18 aar (1862), ja myöhemmin kertomuksen, myös kirjailijanimellä Nicolai, Min hustru og jeg (1875). 1866 ilmestyi aikalaisromaani, poliittinen satiiri Uffe Hjælms og Palle Løves Bedrifter, beskrevne af en Samtidig, jonka käsittely on romanttinen. Hän julkaisi myös kaksi historiallista kansannäytelmää, joissa pyritään synnyttämään uudelleen dramaattinen kirjoittaminen: Kong Valdemar og bisp Absalon (1874) ja Marsk Stig og Fru Ingeborg (1878). Lisäksi hän kirjoitti historiallisen kertomuksen Sverre Præst: en gammel Kongesaga (1888) ja humoristisen pikkukaupunki- ja pappiselämäkuvauksen Jøvik (1901), jotka hän julkaisi edelleen nimimerkillä Nicolai.[2]
Scharling toimi laajasti myös tieteen parissa. 1865–1868 hän julkaisi lehteä Ugeblad for den danske folkekirke ja 1869–1870 Dansk tidsskrift for kirke og skole sekä kirjoitti niiden ohessa Den nyere holländske theologi (1865), Jakob Bøhmes theosophi (1879, opinnäyte), Menneskehed og christendom i deres historiske udvikling (1872–1875), Christelig sædelære (1884–1886) ja Evangelisk luthersk dogmatik (1910–1913) sekä joukon pienehköjä tutkielmia, osin poleemisia katolisuutta, grundtvigilaisuutta ja sisälähetystä vastaan, osin ne käsittelivät kirkko- ja kouluoloja.[2]
Scharlingin isä on teologi, raamatuntutkija Carl Emil Scharling ja veli taloustieteilijä Hans William Scharling.[2][3]
Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekijänimellä Nicola julkaistu alkuteos Ved nytaarstid i Nøddebo præstegaard (1862) on suomennettu kaksi kertaa:
- Uuden vuoden aikana Nöddebon pappilassa, suom. R. M[ellin] (=Robert Mellin) Helsinki: K. E. Holm 1877. (suomennos julkaistu tekijänimellä Heikki Scharling.)
- Nöddebon pappilassa uudenvuoden aikaan, suom. Ester Linnankoski. Porvoo: WSOY 1916.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Daniel Preisz, Henrik Scharling, Dansk biografisk leksikon. Viitattu 24.9.2020 (tanskaksi)
- ↑ a b c d Scharling 3. Carl Henrik S. Nordisk familjebok 24, 1916 (ruotsiksi)
- ↑ Scharling 4. Hans William S., Nordisk familjebok 24, 1916 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henrik Scharling Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
