Henrik Florinus nuorempi
Henrik Florinus nuorempi, Henricus Henrici Florinus (1668 Hämeenlinna – 28. toukokuuta 1706 Turku) oli suomalainen kirkkoherra. Hän syyllistyi aviorikokseen ja kahteen murhaan ja hänet mestattiin Turussa vuonna 1706.[1][2][3]
Henrik Florinuksen vanhemmat olivat Paimion ja Kemiön kirkkoherra Henrik Florinus vanhempi ja Beata Davidsdotter Gyllenbögel. Hän kävi Turun katedraalikoulua, pääsi ylioppilaaksi 1686 tai 1687 Turussa ja valmistui filosofian maisteriksi 1691. Florinus vihittiin papiksi 1692. [1]
Florinus oli amiraliteetinsaarnaajana Karlskronassa kunnes hänestä tuli Kemiön kirkkoherra 1698 isänsä luovutettua virkansa. Florinus astui kirkkoherran virkaan vuonna 1700. Hän oli samana vuonna Turun pappeinkokouksessa saarnaajana. Florinus julkaisi yhden onnittelurunon Turussa vuonna 1689 ja hän suomensi Turussa 1693 julkaistun Augsburgin uskontunnustuksen.[1]
Florinus oli naimisissa vuodesta 1692 äitipuolensa sisaren Maria Eriksdotter Pihlin kanssa. Hänellä oli kuitenkin suhde Halikon kihlakunnan kruununvoudin Joachim Gardelingin puolison ja Kemiön aikaisemman kirkkoherran tyttären Kristina Johansdotter Pratanan kanssa. Florinus myrkytti oman vaimonsa maaliskuussa 1704 ja murhautti sitten puolen vuoden kuluttua kruununvouti Joachim Gardelingin. Gardelingin murha yritettiin lavastaa onnettomuudeksi mutta pian paljastui että Gardelingin olivat murhanneet Florinuksen sisarenpoika ja pappilan renki Florinuksen toimeksiannosta. Turun hovioikeus tuomitsi toukokuussa 1706 Florinuksen mestattavaksi ja hänet teloitettiin Turussa Uudenmaan tulliportin ulkopuolella. Kristina Pratana tuomittiin myös kuolemaan ja hänet poltettiin roviolla Kemiön kirkolla 1707. Florinusta kruununvoudin murhassa avustivat hänen sisarenpoikansa Peldan ja pappilan renki sekä Florinuksen vaimon sisar Anna Pihl. Peldan ja pappilan renki tuomittiin mestattaviksi ja Anna Pihl poltettiin roviolla.[1][2][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Väänänen, Kyösti: Henricus Henrici Florinus. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011– (viitattu 22.1.2021)
- ↑ a b Henrik Florinin kamala rikos, Seura, 22.01.1936, nro 4, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Florinus. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 22.1.2021.
- ↑ Kirkkoherra Florinin rakkaushuolet, Kemiönsaaren interaktiivinen historia (Arkistoitu – Internet Archive)