Helmut Berger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maria Schneider ja Helmut Berger Otto Schenkin elokuvan Le Baiser julisteessa.

Helmut Berger (oik. Helmut Steinberger s. 29. toukokuuta 1944 Bad Ischl, Itävalta) on itävaltalainen näyttelijä, joka on tullut tunnetuksi italialaisen ohjaajan Luchino Viscontin ohjaamista elokuvista.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmut Steinberger syntyi hotellialan yrittäjäperheeseen Itävallassa, mutta hotelli- tai ravintola-ala ei kiinnostanut häntä. Hän matkusti kahdeksantoistavuotiaana Lontooseen, jossa hän teki sekalaisia töitä samalla kun opiskeli näyttelemistä. Opiskeltuaan italiaa Perugiassa hän päätti muuttaa Roomaan.

Visconti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1964 hän tapasi elokuvan Tuhon tähdet (Vaghe stelle dell'Orsa) kuvausten aikana ensimmäisen kerran italialaisohjaaja Luchino Viscontin. Tämä kohtaaminen muutti hänen koko ammatillisen ja henkilökohtaisen elämänsä, sillä hänestä tuli Viscontin elämänkumppani.

Vuonna 1967 hän sai ensimmäisen elokuvaroolinsa usean ohjaajan kooste-elokuvassa Nykypäivän noitia (Le streghe) (1966), johon Visconti ohjasi osuuden "La strega bruciata viva". Hän nousi kuitenkin kansainväliseen maineeseen vasta Martin von Essenbeckin roolissa Viscontin elokuvassa Kadotetut (La caduta degli dei) (1969).

Tämän jälkeen hän osallistui keskeisesti Viscontin elokuvien Ludwig II (1973) ja Intohimo ja väkivalta (Gruppo di famiglia in un interno) (1974) kuvaamiseen.

Muut elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berger työskenteli Viscontin ohella muidenkin tunnettujen ja tunnustettujen ohjaajien elokuvissa. Hän kuvasi Vittorio De Sican kanssa Finzi Continin puutarha'' (Il giardino dei Finzi-Contini) (1970), Joseph Loseyn kanssa elokuvan Romanttinen nainen (The Romantic Englishwoman) (1975) sekä Yino Brassin elokuvan Salon Kitty (1977).

Vuonna 1984 Berger sai osan amerikkalaisessa televisiosarjassa Dynastia ja 1990 hän näytteli osan elokuvassa Kummisetä III. Vuonna 1993 hän palasi Baijerin kuninkaan Ludvig II:n persoonaan tulkitessaan nimiroolin elokuvassa Ludvig 1881. Viimeisimpiä osasuorituksia Bergerillä on ollut esimerkiksi suomalaisen ohjaajan Mika Kaurismäen elokuvassa Honey Baby (2002) ja Raines Matsutanin ohjaamassa televisioelokuvassa Damals warst du still (2005).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helmut Berger ja Holde Heuer: Ich. Die Autobiographie. Ullstein, Monaco 1998.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le streghe; Luchino Visconti 1967
  • I giovani tigri; Antonio Leonviola 1968
  • Sai cosa faceva Stalin alle donne?; Maurizio Liverani 1968
  • La caduta degli dei; Luchino Visconti 1969
  • Il Dio chiamato Dorian; Massimo Dallamano 1970
  • Il giardino dei Finzi-Contini; Vittorio De Sica 1970
  • Il bel mostro; Sergio Gobbi 1971
  • Una farfalla con le ali insanguinate; Duccio Tessari 1971
  • Ludwig; Luchino Visconti 1972
  • Così bello, così corrotto, così conteso!: Sergio Gobbi 1973
  • Mercoledì delle Ceneri: Larry Peerce 1973
  • Il girotondo dell'amore: Otto Schenk 1973
  • Gruppo di famiglia in un interno: Luchino Visconti 1974
  • La testa del serpente: José G. Maesso 1975
  • Una romantica donna inglese: Joseph Losey 1975
  • Salon Kitty: Tinto Brass 1976
  • La lunga notte: Entebbe di Marvin Chomski 1976
  • La belva col mitra: Sergio Grieco 1977
  • Il quinto comandamento: Duccio Tessari 1978
  • Il grande attacco: Umberto Lenzi 1978
  • Le rose di Danzica: Alberto Bevilacqua 1979
  • Fantomas: Claude Chabrol 1980
  • Mia moglie è una strega: Castellano & Pipolo 1981
  • Die Jäger: K. Makk 1982
  • Victoria! La gran aventura de un poble: A. Ribas 1982
  • Eroina: Massimo Pirri 1983
  • Femmes: T. Kaleya 1983
  • Victoria! 2: El frenesì del 17: A. Ribas 1983
  • Veliki Transport: V. Bulajic 1983
  • Dynasty: 1983/1984
  • Victoria! 3: La razon y el arrebato: A. Ribas 1984
  • Nome in codice: Emerald (J. Sanger) 1985
  • I predatori della notte di Jess Franco 1988
  • I promessi sposi: Salvatore Nocita 1988
  • La puritana: Nini Grassia 1989
  • Il Padrino parte III: Francis Ford Coppola 1990
  • Adelaide: Lucio Gaudino 1992
  • Boomtown: Ch. Schrewe 1993
  • Ludwig 1881: F. Dubini / D. Dubini 1993
  • Il processo Dreyfuss (Y. Boisset) 1995
  • Teo: Cinzia TH Torrini 1996
  • L'ombra del faraone: S. Ben Barka 1996
  • Last Cut: Marcello Avallone 1996
  • I 120 giorni di Bottrop: Ch. Schlingensief 1997
  • Under the Palms: M. Kruishoop 1999
  • Zapping Alien (V. Zeplichal) 2002
  • Honey Baby: Mika Kaurismäki 2004
  • Damals warst du still: R. Matsutani 2005

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helmut Berger – Holde Heuer: Ich. Die Autobiographie. Ullstein, Monaco 1998.
  • Paola-Ludovika Coriando: "La poesia del volto: ritratto di Helmut Berger attore viscontiano." – Cineforum, nro 452 (marzo 2006).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]