Helka Riionheimo
| Helka Riionheimo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1967 (ikä 56–57) Kajaanin maalaiskunta |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | suomen kielen professori, karjalan kielen ja kultturin professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Joensuun yliopisto (FT 2007) |
| Instituutti | Itä-Suomen yliopisto |
| Palkinnot | Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (2023)[1] |
|
|
|
Helka Riionheimo (s. 1967 Kajaanin maalaiskunta) on suomalainen filosofian tohtori ja suomen kielen tutkija, joka työskentelee Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professorina. Hän on toiminut myös karjalan kielen ja kulttuurin professorina.[2][3] Hän on mukana karjalan kielen elvyttämishankkeessa.[4][2]
Riionheimo opiskeli Joensuun yliopistossa, josta valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 2007.[2] Hänen suomenkielinen väitöskirjansa (2007) oli otsikoitu Muutoksen monet juuret : oman ja vieraan risteytyminen Viron inkerinsuomalaisten imperfektinmuodostuksessa.[5][6]
Riionheimon tutkimustyön aihepiireihin ovat kuuluneet kuuluvat suomen kielen ohella muut itämerensuomalaiset kielet, viime vuosina erityisesti karjalan kieli. Hän on siirtynyt puhutun kielen ja kielikontaktien tutkimuksesta kohti uhanalaisten kielten ja niiden elvyttämisen tutkimusta.[3] Riionheimon mukaan karjalan kielen opetuksessa tulisi panostaa erityisesti lapsiin ja nuoriin, että kieli säilyisi.[7] Aiemmin karjalankielisiä lapsia ja nuoria on estetty puhumasta äidinkieltään koulussa ja he ovat saattaneet joutua kiusaamisen kohteeksi kotikielensä vuoksi.[2]
Karjalan kielen ja kulttuurin professorin tehtävässä toimiessaan Riionheimo on tuonut esille, että karjalan kieltä hyvin taitavia asuu Suomessa enemmän kuin saamelaisia. Suomessa asuu Ylen uutisen (2020) mukaan 11 000 hyvin karjalan kieltä osaavaa ihmistä, ja yli 20 000 vähän kieltä ymmärtävää tai puhuvaa,[7] mutta aiemmin (2009) on esitetty näitä suppeampia lukuja.[8][9]
Vuosina 2021–2022 Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee karjalan kielen elvyttämistä Itä-Suomen yliopistoon yliopistorahoituksen kautta.[10] Aiemmin esimerkiksi Koneen Säätiö on tukenut Riionheimon johtamaa karjalan kielen kääntäjäkoulutushanketta samassa yliopistossa.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilkka Savijärvi, Marjatta Palander, Helka Riionheimo & Krista Kivisalu: Inkeriläiskertomuksia. Joensuun yliopisto, 1994. ISBN 951-708-250-9.
- Marjatta Palander, Ossi Kokko, Helka Riionheimo (toimittajat): Agricolasta Inkeriin : juhlakirja Ilkka Savijärven 60-vuotispäiväksi. Joensuun yliopisto, 2001. ISBN 951-708-989-9.
- Helka Riionheimo: Muutoksen monet juuret : oman ja vieraan risteytyminen Viron inkerinsuomalaisten imperfektinmuodostuksessa. Väitöskirja, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-884-8.
- Marjatta Palander, Helka Riionheimo & Vesa Koivisto (editors): On the Border of Language and Dialect. (englanniksi) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2018. ISBN 978-952-222-916-8 (Print), ISBN 978-951-858-003-7 (pdf, 8,8 MB)
- Eeva-Kaisa Linna ja Anneli Sarhimaa (toim.); Laura Arantola, Natalia Giloeva, Riho Grünthal, Leena Joki, Olga Karlova, Vesa Koivisto, Tuomo Kondie, Päivi Kuusi, Johanna Laakso, Eeva-Kaisa Linna, Henna Massinen, Pirkko Nuolijärvi, Katerina Paalamo, Marjatta Palander, Raija Pyöli, Helka Riionheimo, Aleksi Ruuskanen, Anneli Sarhimaa, Aira Sumiloff ja Riina Ylönen (kirj.): Meijän hierus : esseitä karjalan kielestä. Karjalan Sivistysseura, 2019. ISBN 978-952-7193-20-4.
- Leena Kolehmainen (toim.), Helka Riionheimo (toim., kirj.), Milla Uusitupa (toim., kirj.): Ääniä idästä : näkökulmia Itä-Suomen monikielisyyteen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISBN 978-951-858-206-2.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tiedonjulkistamisesta jaettiin yhdeksän valtionpalkintoa – katso ketkä palkittiin Yle Uutiset. 12.9.2023. Yleisradio. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ a b c d e Helka Riionheimo suomen kielen professoriksi. Jokainen kieli on korvaamaton 3.5.2018. Itä-Suomen yliopisto, uef.fi. Viitattu 6.2.2021.
- ↑ a b Helka Riionheimo. Professori. Itä-Suomen yliopisto, uef.fi. Viitattu 6.2.2021.
- ↑ Karjalan kielen elvytys Itä-Suomen yliopistolle 16.12.2020. Itä-Suomen yliopisto, uef.fi. Viitattu 6.2021.
- ↑ Helka Riionheimo: Muutoksen monet juuret : oman ja vieraan risteytyminen Viron inkerinsuomalaisten imperfektinmuodostuksessa (PhD thesis, ISBN 978-951-746-884-8; julkaistu sarjassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, ISSN 0355-1768; 1107) 2007. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi). Viitattu 6.2.2021. [vanhentunut linkki]
- ↑ Helka Riionheimo: JoY/Väitös/Riionheimo: Kun kielisisarukset kohtaavat: inkerinsuomi Virossa 16.4.2007. uef.fi. Viitattu 6.2.2021.
- ↑ a b Tolvanen, Pauliina: Karjalan kieltä elvyttänyt seura teki näyttävän mahalaskun – kieliaktivistit näkevät sen mahdollisuutena 28.11.2020. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.2.2021.
- ↑ Karjalan kieli sai virallisen aseman 26.11.2009. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 7.2.2021.
- ↑ Karjalan kieli karjalanliitto.fi. Viitattu 7.2.2021.
- ↑ Kämppi, Marja-Liisa: Valtio tukee karjalan kieltä jatkossa Itä-Suomen yliopiston kautta – elvytys on ollut vähäistä kieliseuran rahavaikeuksien ja konkurssin jälkeen 16.12.2020. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.2.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- SoleCris-tutkijaprofiili: Riionheimo Helka (uef.fi)
- Karjala ja kielikontaktit - Tutkimusryhmä (uef.fi)
| ||||||||||||||||||
