Heksametyleenidi-isosyanaatti
| Heksametyleendi-isosyanaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1,6-di-isosyanaattoheksaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(CCCN=C=O)CCN=C=O[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H12N2O2 |
| Moolimassa | 168,196 g/mol |
| Sulamispiste | -67 °C[2] |
| Kiehumispiste | 255 °C |
| Tiheys | 1,05 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Heksametyleenidi-isosyanaatti (C8H12N2O2) on alifaattisiin di-isosyanaatteihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään polyuretaanien valmistamiseen.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa heksametyleenidi-isosyanaatti on väritöntä nestemäistä ainetta. Se hydrolysoituu veden vaikutuksesta heksametyleenidiamiiniksi. Alkoholien kanssa se muodostaa karbamaatti- eli uretaanijohdannaisia.[3][4][5] Yhdiste ärsyttää voimakkaasti hengitysteitä, silmiä ja ihoa. Yhdiste haihtuu suhteellisen helposti.[6][7]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heksametyleenidi-isosyanaattia valmistetaan heksametyleenidiamiinin ja fosgeenin välisellä reaktiolla.[3][4]
Heksametyleenidi-isosyanaattia käytetään valmistettaessa maaleissa, pinnoitteina, kuituina ja liimoina käytettäviä polyuretaanipolymeerejä. Esimerkiksi sen ja 1,4-butaanidiolin välisellä reaktiolla muodostuu kestäviä kuituja. heksametyleenidi-isosyanaatista valmistettavat polyuretaanit kestävät hyvin muun muassa UV-valon vaikutusta. Koska yhdiste haihtuu helposti sitä käytetään usein sen dimeerinä, trimeerinä tai biureettijohdannaisena.[3][4][5][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,6-Diisocyanatohexane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 10.1.2016.
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 719. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c Henri Ulrich: Urethane Polymers, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 10.1.2016
- ↑ a b c Christian Six & Frank Richter: Isocyanates, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 10.1.2016
- ↑ a b Norbert Adam, Geza Avar, Herbert Blankenheim, Wolfgang Friederichs, Manfred Giersig, Eckehard Weigang, Michael Halfmann, Friedrich-Wilhelm Wittbecker, Donald-Richard Larimer, Udo Maier, Sven Meyer-Ahrens, Karl-Ludwig Noble & Hans-Georg Wussow: Polyurethanes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 10.1.2016
- ↑ Heksametyleenidi-isosyanaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 10.1.2016
- ↑ a b Nick H. Proctor, Gloria J. Hathaway, James P. Hughes: Proctor and Hughes' Chemical hazards of the workplace, s. 378. Wiley-IEEE, 2004. ISBN 978-0-471-26883-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.1.2016). (englanniksi)