Heinkel He 100

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heinkel He 100 D-1 (He 113)
Heinkel He 100 V1

Heinkel He 100 oli Heinkel-lentokoneyhtiön toista maailmansotaa edeltänyt, prototyyppiasteelle jäänyt hävittäjälentokoneprojekti.

Heinkel He 112 -koneen hävittyä kilpailun Luftwaffen uudesta hävittäjäkonetyypistä Messerschmitt Bf 109:lle, Heinkel alkoi salassa kehittää uutta selvästi suorituskykyisempää hävittäjämallia. Kone aiottiin aluksi kehittää He 112 -koneen pohjalta, mutta lopulta päätettiin suunnitella kokonaan uusi kone, suunnittelunimeltään Projekt 1035.[1]

Koneen rakenteen yksinkertaistamiseksi ja suorituskyvyn parantamiseksi siihen valittiin joitain hyvin erikoisia suunnitteluratkaisuja, muun muassa moottorin jäähdytykseen käytettiin tekniikkaa, jossa jäähdytysnesteen annettiin tarkoituksella kiehua ja moottori oli kiinnitetty suoraan runkoon ilman tukivarsia.

Vuonna 1938 Luftwaffen teknillinen päällikö Ernst Udet lensi He 100:lla lentonopeuden maailmanennätyksen 643 km/h ja vuonna 1939 koelentäjä Hans Dieterle paransi sen lukemaan 746 km/h. Konetta kutsuttiin nimellä He 112 U brittien hämäämiseksi.

Vaikka kone oli suorituskyvyltään ylivoimainen muihin aikalaismalleihin nähden, sitä ei kuitenkaan otettu palveluskäyttöön, muun muassa koska höyrystymiseen perustuva jäähdytys oli epäluotettava ja hyvin haavoittuvainen, ja koska koneen käyttämistä DB 601 -moottoreista oli pulaa, eikä haluttu häiritä samaa moottoria käyttävän Bf-109:n tuotantoa.

Noin kymmentä valmistettua konetta käytettiin myöhemmin propagandatarkoituksiin; niihin maalattiin eri laivueiden tunnuksia ja niistä otettiin runsaasti valokuvia, jotta saataisiin liittoutuneet uskomaan, että koneita on valmistettu enemmän ja että näitä ”superhävittäjiä” on operatiivisessa käytössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinkel He 100.