Ernst Udet

Ilmavoimien kenraalieversti Ernst Udet vuonna 1940.

Ernst Udet (26. huhtikuuta 1896 Frankfurt am Main – 17. marraskuuta 1941 Berliini) oli saksalainen lentäjä ja kenraalieversti (19. heinäkuuta 1940).

1896–1913

Ernst Udetin isä Adolf Udet oli ammatiltaan insinööri ja hänen äitinsä oli nimeltään Paula Udet. Pian Ernstin syntymän jälkeen perhe muutti Frankfurtista Müncheniin. Ernst innostui ilmailusta käydessään eräässä ilmailunäyttelyssä ja yhdessä tovereidensa kanssa perustivat klubin nimeltään ”Aero-Club München”. Klubin toiminta keskittyi lentokoneiden pienoismallien rakentamiseen.

Suurien ponnistusten jälkeen Ernst saa suoritetuksi keskiasteen tutkinnon. Hänen isänsä palkitsi hänet tämän ansiosta uudella moottoripyörällä.

1914–1918

Elokuussa 1914, ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen, hän ilmoittautui vapaaehtoisena palvelukseen. Ernst todettiin aluksi liian pienikokoiseksi, mutta oman moottoripyörän omistajana hänet lopulta päästettiin moottoripyörälähetiksi länsirintamalle. Maavoimat kuitenkin irtisanoivat sopimukset vapaaehtoisten moottoripyörälähettien kanssa. Udet kouluttautui eräässä yksityisessä müncheniläisessa lentokoulussa lentäjäksi omalla kustannuksellaan. Kesäkuussa 1915 Udet palasi palvelukseen lentäjänä.

Maaliskuussa 1916 hän saavutti kersanttina (Vizefeldwebel) ensimmäisen ilmavoittonsa, minkä vuoksi hänelle myönnetään 1. luokan rautaristi. Manfred von Richthofen kutsui Udetin huhtikuussa 1918 hävittäjälentueeseensa.

Menestyksesta ilmasodassa Udet palkittiin korkealla Pour le Mérite -kunniamerkillä. ”Punaisen paronin” kuoltua Udet otti tilapäisesti hänen paikkansa komentajana.

Vastoin hänen toiveitaan hävittäjälentueen uudeksi komentajaksi nimitettiin Hermann Göring.

1919–1931

Udet siirtyi reserviin sotilasarvonaan yliluutnantti (Oberleutnant der Reserve). 62 ilmavoitollaan Udet oli menestyksekkäin ensimmäisen maailmansodan eloonjäänyt saksalainen hävittäjälentäjä. Udet saavutti Saksan kansan keskuudessa lentäjäsankarin maineen. Udet meni samana vuonna naimisiin Lo Zinkin kanssa.

1920-luvun vaihteessa Udet ansaitsi elantonsa lentonäytöksissä, jotka Versailles'in rauhansopimuksen takia olivat hyvin rajoitettuja. Lokakuussa 1922 Udet perusti Müncheniin lentokoneita valmistavan yrityksen nimeltä ”Udet-Flugzeugbau” huolimatta siitä, että lentokoneiden valmistus oli rauhansopimuksen nojalla kielletty Saksassa.

Yritys kehitti lentokoneita armeijan (Reichswehr) salaisella tuella. Vuonna 1923 Udet erosi vaimostaan.

Suuresti velkaantunut yritys sai vihdoinkin taloudellista menestystä U12 ”Flamingo” -lentokonetyypillä, josta tuli tehtaan suosituin malli. Udet kyllästyi lentokonerakennukseen ja erosi firmasta. Hän alkoi tehdä taitolentonäytöksiä ”Flamingo”-koneellaan.

Hänen lentoshownsa uskaliaine temppuineen sai kymmeniä tuhansia ihmisiä yleisökseen, ja näytöksistä tuli kassamagneetteja. Udet saavutti kansainvälistä kuuluisuutta. Lentotaitojensa, hillitömän yksityiselämän ja alkoholipitoisten juhlien seurauksena Udetista tuli Weimarin tasavallan värikkäimpiä persoonia. Vaikka Udet ansaitsi hyvin lentonäytöksillään, hänen elämäntyylinsä piti hänet velkaantuneena.

Udet esiintyi useissa vuoristoon ja jäätiköille sijoittuneissa elokuvissa. Näitä olivat esimerkiksi Die weisse Hölle von Piz Palü (1929), Stürme über dem Mont Blanc (1930) ja SOS Eisberg (1933). Hän näytteli yleensä hullunrohkeaa lentäjää. Elokuvista tuli menestyksiä. Udet onnistui saamaan nykyisen Tansanian alueella loistavia eläinkuvia seikkailuelokuvaan Fremde Vögel über Afrika.

Yhdysvalloissa käydessään Udet ihastui Curtiss Hawk -lentokoneeseen, jolla on hyvät syöksyominaisuudet. Kone oli kuitenkin Udetille aivan liian kallis hankittavaksi.

1933–1941

Udet, joka omasta mielestään oli täysin epäpoliittinen, suhtautui kansallissosialistien valtaannousuun välinpitämättömästi. Kansallissosialistit olivat kuitenkin kiinnostuneita korkein kunniamerkein palkitusta sotasankarista ja taitolentäjästä. Göring värväsi hänet riveihinsä ja Udet liittyi 1. toukokuuta 1933 kansallissosialistiseen puolueeseen (NSDAP). Valtakunnan ilmailuministerinä Göring hankki Udetille kaksi kappaletta Curtiss Hawk koneita. Uusilla koneillaan Udet kiersi puolueen kokouksia ja levitti kansallissosialistista propagandaa. Vuonna 1935 Udet esiintyi viimeisessä elokuvassaan Wunder des Fliegens. 1. kesäkuuta 1935 Udet liittyi uudelleen perustettuihin ilmavoimiin (Luftwaffe) everstinä (Oberst), jossa hän lopulta eteni kenraalieverstiksi (Generaloberst). Samana vuonna julkaistiin hänen omaelämäkerta Mein Fliegerleben. 1936 Udetista tuli hävittäjä- ja syöksypommittajalentäjien tarkastaja. Kesäkuussa Göring nimitti hänet teknillisen toimiston päälliköksi. Tässä toimessa Udet oli vastuussa Luftwaffen teknisestä kehityksestä ja tuotannosta.

Vuonna 1938 Udet rikkoi maailmanennätyksen lentämällä Heinkel He 100 -koneella 634,32 km/h. 1. helmikuuta Göring nimitti Udetin ”Generalluftzeugmeisteriksi”. Udet palkittiin rautaristin ritariristillä lännen sotaretken johdosta. Udet toi syöksypommitus idean USA:n ilmavoimilta, jotka olivat sen kehittäneet 20-luvulla ja oli ajanut tehokkaasti syöksypommittajien (Ju 87, Stuka) kehittämistä ja tuotantoa. Stukat osoittautuivat menestyksekkäiksi jo Puolan valtauksessa. Kun Luftwaffe hävisi taistelun Britanniasta, ja Göring sekä Hitler vierittivät syyn Udetin niskoille, koska hän oli jarruttanut pitkän matkan pommittajien tuotantoa. Udet turvautui yhä useammin alkoholiin ja hänen fyysinen ja psyykkinen terveytensä heikentyi.

Kun Luftwaffe epäonnistui sodan Neuvostoliittoa vastaan alettua, syntipukiksi saatiin jälleen Udet. 17. marraskuuta 1941 Udet teki itsemurhan.

Kansallissosialistinen hallinto kertoi Udetin menehtyneen onnettomuudessa koelennon yhteydessä.

Ylennykset

• 21.09.1915 Gefreiter der Reserve
• 28.11.1915 Unteroffizier der Reserve
• 13.03.1916 Vizefeldwebel der Reserve
• 05.11.1916 Offiziers-Stellvertreter
• 22.01.1917 Leutnant der Reserve
• 14.09.1918 Oberleutnant der Reserve
• 01.06.1934 Oberstleutnant
• 01.06.1935 Oberst
• 01.04.1937 Generalmajor
• 01.11.1938 Generalleutnant
• 01.04.1940 General der Flieger
• 19.07.1940 Generaloberst