Heikki Sorko
Heikki Sorko ent. Siren (21. toukokuuta 1890 Kurikka – 23. kesäkuuta 1969) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa komppanianvääpelinä Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. Myöhempiin Suomen sotiin hän osallistui muun muassa esikuntatehtävissä.[1][2]
Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sorkon vanhemmat olivat kivenhioja Heikki Siren ja Maria Katarina Punkero-Astren. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Edit Elisabet Hirsimäen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja sen jälkeen Pietarsaaren alemman ja ylemmän käsityöläiskoulun vuonna 1907 sekä Vaasan kauppakoulun vuonna 1913. Hän suoritti vielä yksityisesti pääosan keskikoulukurssia Lahden yhteiskoulussa vuonna 1935. Sotilaskoulutusta hän sai Sotilaspedagogisella kurssilla vuonna 1925 ja Taistelukoulun joukkueenjohtajakurssilla vuonna 1929.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sorko toimi kultasepänliikkeen johtajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 20. elokuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sorko saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi koulutusaliupseeriksi 2. jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet komennettiin 25. maaliskuuta 1918 viemään sotamiehiä I Täydennyspataljoonaan Vaasaan ja määrättiin siellä 3. komppanian vääpeliksi. Hänet siirrettiin myöhemmin 5. jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonaan, missä hän toimi 3. komppanian vääpelinä. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kuokkalassa sekä etenemiseen Ollilan kautta Rajajoelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sorko palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentti. Rykmentissä hän toimi komppanian- ja esikuntavääpelinä vuosina 1918–1919 ja adjutanttina vuosina 1919-1920 sekä taloudenhoitajana vuosina 1920–1922. Nuorempana upseerina hän toimi vuosina 1922 ja 1926–1928 sekä 1937–1939. Lähettiupseerin tehtäviä hän hoiti vuosina 1922–1923 ja oli väliaikaisena komppanianpäällikkönä vuosina 1923–1926 ja 1928–1933 sekä oli koulutusaliupseerina Reservin aliupseerikoulussa (RAUK) vuosina 1933–1937. Lisäksi hän hoiti Lahden varuskunnan komendantin tehtäviä vuonna 1928.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sorko osallistui talvisotaan 3. divisioonan esikunnassa, josta hänet siirrettiin myöhemmin jakoelimen johtoon II armeijakunnan esikuntaan. Esikuntatehtävistä hänet komennettiin myöhemmin Erillinen pataljoona 42:n komentajaksi. Välirauhan aikana Sorko toimi pataljoonan komentajana Pp. Koulutuskeskus 1:ssä, josta hänet siirrettiin komentajaksi 11. divisioonan Kenttätäydennyspataljoonaan. Täydennysjoukoista hänet siirrettiin seuraavaksi komppanianpäälliköksi 12. prikaatiin, josta edelleen vastaanotto- ja jakoelimen päälliköksi Hanhikosken varuskuntaa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 16:sta ja edelleen komentajan apulaiseksi Jalkaväkirykmentti 60:een. Rintamajoukoista hänet palautettiin takaisin koulutustehtäviin ja nyt pataljoonankomentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 9:ään. Vuonna 1942 hänet siirrettiin päällikön apulaiseksi Sotavankileiri 10:een, josta hän sai siirron vuonna 1943 esikuntatehtäviin Aunuksen Ryhmän esikuntaan. Viimeisenä sotavuonna Sorko toimi vankien tarkastajana Sotavankien järjestysleiri 2:ssa ja I:ssä. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945. Hänet on haudattu Lahteen.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.