Havannankoira
| Havannankoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Välimeren maat, Kuuba |
| Määrä | Suomessa noin 1 500 |
| Alkuperäinen käyttö | seurakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | n. 14–16 vuotta |
| Muita nimityksiä | havanese, bichon havannese |
| FCI-luokitus | ryhmä 9 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | ihanne 5–6kg, muuten 3–6 kg |
| Säkäkorkeus | 21–29 cm |
| Väritys | Harvoin täysin puhtaanvalkoinen; kermanvalkoinen, kultavalkoinen, kellanruskea eri sävyissään (hieman hiilikkoväriä sallitaan), musta, havannanruskea, tupakanruskea ja punertavanruskea. Edellä mainitun väriset laikut ovat sallittuja. Tan-merkit sallittu kaikissa värivivahteissa. |
Havannankoira (myös bichon havanese, bichon havannese tai bichon havanais) on kääpiökoira. Havannankoiran nimi muutettiin vuonna 2009. Rotu on kehitetty Kuubassa ja se on tullut Suomeen vasta vuonna 1989.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Rodun säkäkorkeus on n. 21–29 cm, paino 3–6 kg. Pää on muodoltaan litteä ja leveä, kuono on kapeneva. Silmät ovat suurikokoiset ja muodoltaan mantelimaiset. Häntä kiertyy koiran selän päälle. Hyväksytyt värit ovat kellanruskea eri sävyissään (hieman hiilikkoväriä sallitaan), musta, havannanruskea,valkoinen,tupakanruskea ja punertavanruskea. Edellä mainitun väriset laikut ovat sallittuja. Tan-merkit sallittu kaikissa värivivahteissa. Havannankoiran turkki on pitkä, ja vaatiikin säännöllistä harjausta ja hoitoa.
| Tämän artikkelin tai sen osan muoto kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: söpöhöpökuvailut voisi jättää tietosanakirjasta |
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Luonteeltaan havanais on ystävällinen, leikkiinkutsuva ja joskus tavataan herkkiäkin havannankoiria. Innokkaan havannan omistajalta edellytetään hyviä hermoja, sillä tämä yleensä hyväkäytöksinen lemmikki voi joskus olla myös varsin vilkas ja kujeileva. Havanna on miellyttävätapainen, utelias ja älykäs seurakoira, joka kiintyy syvästi omistajaansa. Poikkeuksellisen valppautensa ansiosta ne on helppo kouluttaa varoittamaan vieraista. Pentuna havannankoira on aikamoinen riiviö ja häärijä. Elämäniloinen rotu on sopeutuvainen ja viihtyy hyvin niin maalla kuin kaupungissakin, mutta aina on otettava huomioon sen erityinen seurallisuus, sillä tämä rotu viihtyy erittäin hyvin ihmisten seurassa.
[muokkaa] Turkki ja karvapeite
Villava aluskarva on niukka ja puuttuu usein kokonaan. Peitinkarva on hyvin pitkää (täysikasvuisella koiralla 12 - 18 cm), pehmeää, litteää tai laineikasta ja voi muodostaa kiharaisia suortuvia. Karvaa ei saa trimmata, muotoilla tai leikellä, lukuun ottamatta käpäläkarvojen siistimistä. Kulma- ja kuonokarvojakin voi siistiä, jos koira ei näe mitään esimerkiksi kulmakarvojensa alta. Väite kuuluu näyttelyihin tähtääviin koiriin; jos ei koiraa olla suunniteltu näyttävän, saa tietenkin trimmata. Etenkin, jos ei näytetä koiraa, kannattaa trimmata kesäkarvaan sillä karva tosiaan on suhteellisen pitkää.
[muokkaa] Terveys
Havannankoirat ovat yleisesti ottaen pitkäikäisiä, terveitä ja elinvoimaisia. Rodussa kuitenkin on tiettyjä sairauksia ja terveydellisiä ongelmia, mitä on muillakin bichon-ryhmän roduilla, jotka ovat vaikuttaneet tämän havaneesin rodun kehittymiseen. Tiedetään, että rodun linjoihin vaikuttaneita perinnöllisiä sairauksia ovat esimerkiksi patellaluksaatio ja silmäsairauksia. Niiden lisäksi rodun terveyttä voi pahentaa esimerkiksi havaneesin ympäristötekijät, fyysiset traumat ja oikeanlaisen hoidon puute. Havannalaiset Ry suosittelee, että jalostukseen käytettävät koirat ovat tietysti terveitä, polvien osalta patellaluksaatioastetta korkeintaan 1, ja niiden tulisi olla vähintään vuoden sisällä silmätarkastettuja. Patellaluksaatiolla tarkoitetaan koiran polvea, jonka nivel on löystynyt tai polvilumpio on mennyt sijoiltaan. Eläinlääkäri voi todeta parhaiten, onko polvet terveet. Kun patellaluksaatio ei ole ilmennyt tapaturman johdosta, se on perinnöllinen, mutta ei ole vielä ainakaan tarkkaa tietoa siitä, millainen sen periytymistapa on. 1-asteen patellaluksaatio on yleensä oireeton. Silloin polvilumpio saadaan käsin siirtymään pois telauomasta, mutta joka tapausessa se palaa takaisin, kun ote irtoaa. Jos patellaluksaatio on 2-asteinen, koira ravatessaan ontuu tai hyppii kolmella jalalla, jolloin polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan. Kun polvilumpio palaa takaisin paikoilleen, se jatkaa juoksuaan kaikilla neljällä tassulla. Kun patellaluksaatio on jo 3-asteessa, polvilumpio on pysyvästi poissa paikoiltaan ja 4-asteessa sitä ei voi käsin palauttaa paikoilleen. Yleensä patellaluksaation aiheuttamaa kipua on vaikea erottaa koirasta.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähde
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
Sivulta puuttuu