Hari Singh
| Hari Singh | |
|---|---|
 Hari Singh valokuvassa vuodelta 1931. | |
| Jammun ja Kashmirin maharadža | |
| Valtakausi | 23. syyskuuta 1925 – 17. marraskuuta 1952 |
| Edeltäjä | Partab Singh |
| Syntynyt |
30. syyskuuta 1895 Jammu |
| Kuollut |
26. huhtikuuta 1961 (65 vuotta) Mumbai |
| Puoliso |
Sri Lal Kunverba Sahiba Rani Sahiba Chamba Dhanvant Kunveri Baiji Maharani Tara Devi |
| Lapset | Karan Singh |
| Suku | Dogra |
| Isä | Amar Singh |
| Äiti | Bhotiali Chib |
| Uskonto | hindulaisuus |
Hari Singh (30. syyskuuta 1895 – 26. huhtikuuta 1961) oli Jammun ja Kashmirin viimeinen maharadža. Hänen valtakaudelleen osui Intian jako. Hari Singh ei osannut päättää oman valtakuntansa liitoksesta Intiaan tai Pakistaniin, jolloin hän yritti säilyttää itsenäisyytensä. Tilanne johti kuitenkin Intian ja Pakistanin väliseen sotaan Kashmirin kohtalosta. Hari Singh päätti lopulta liittää valtakuntansa Intiaan, joskin sodan seurauksena osaa hallitsi lopulta Pakistan. Hari Singhin valtakausi nyt Intiaan kuuluvana Jammun ja Kashmirin maharadžana päättyi vallasta luopumiseen vuonna 1949.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hari Singh syntyi Jammussa 30. syyskuuta 1895 tuolloisessa Jammun ja Kashmirin ruhtinaskunnassa.[1] Hari Singh kuului maan hallitsevaan Dogra-dynastiaan, jonka oli aikanaan perustanut Gulab Singh.[2] Hari Singhin isä oli kenraali Amar Singh ja isän veli Jammun ja Kashmirin maharadža Partab Singh. Partab Singhin virallinen perijä oli periaatteessa hänen adoptoimansa Jagatdeo Singh. Britit halusivat kuitenkin tehdä hänen sijaansa Hari Singhista maharadžan seuraajan. Hän sai tätä varten valmistelevan progressiivisen koulutuksen Mayo Collegella Ajmerissa ja Imperial Cadet Corps -koululla Dehradunissa.[1] Vuonna 1918 hänestä tuli vastikään perustetun toimeenpanevan neuvoston jäsen. Muuten hän vietti runsaasti aikaa matkustellen Euroopassa.[3]
Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pratap Singh kuoli 25. syyskuuta 1925 ja valtaistuimelle nousi Hari Singh. Hänen setäänsä oli pidetty yleisesti kyvyttömänä hallitsijana. Uuden hallitsijan valtaannousua edelsikin maltillinen optimismi. Takaisku kansalle oli uuden hallitsijan kalliit kruunajaiset, joiden kustannuksiin upposi miljoonia rupioita. Uuden maharadžan asemaa ei myöskään auttanut niin sanottujen ulkopuolisten huomattava asema hänen hallinnossaan. Niin valtakunnan hindujen, kuin muslimienkin parissa syntyi ajatus "Kashmirista kashmirilaisille". Vuonna 1927 säädettiinkin laki, jonka mukaan virkamiesten oli oltava syntynyt alueella. Tällöin virka-asemat täytettiin kuitenkin esimerkiksi muslimien pettymykseksi pääasiassa jammulaisilla hinduilla. Syntyi protestiliike.[4] Valtakunnan muslimienemmistö vaati suurempaa edustusta ja hindut perustuslaillisia uudistuksia.[1] Mielenilmauksiin vastattiin pidätyksin ja muine tukahduttamistoimin.[4] Sisäpolitiikan kuohuessa ulkopolitiikan saralla Toisen maailmansodan aikana Hari Singh tuki brittejä ja teki vuonna 1941 vieraillun Lähi-idän rintamalla palvelleiden kashmirilaisten sotilaiden luo.[5]
Britit julistivat maailmansodan jälkeen jättävänsä Intian elokuussa 1947.[6] Tämä asetti Hari Singhin ja Dogra-dynastian hankalaan asemaan. Singh ei kannattanut Jawaharlal Nehrun Kongressipuoluetta, joka uhkasi Dogra-dynastian ja perinteisten hallitsijoiden tulevaisuutta. Nehru oli hyvä ystävä hallitsijan asemaa uhkaavan Jammun ja Kashmirin muslimikongressin johtaja Sheikh Abdullahin kanssa. Toisaalta hän vastusti myös Muslimiliittoa, joka ajoi ajatusta Intian jaosta muslimien ja hindujen valtioihin. Muslimiliitto salli periaatteessa perinteisten hallitsijoiden jatkaa asemissaan, mutta mahdollinen liittyminen Pakistaniin tekisi hinduista pienen vähemmistön. Hari Singh päätyi lopulta kannattamaan ajatusta Jammun ja Kashmirin itsenäisyydestä.[5] Brittivallan päättyessä elokuussa ja Pakistanin sekä Intian itsenäistyessä myös Jammu ja Kashmir oli käytännössä itsenäinen valtio kahden kuukauden ajan.[7]
Sota Kashmirissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intian jako osoittautui veriseksi ja väkivaltaisuudet levisivät myös Jammun ja Kashmirin alueelle. Vuonna 1947 Poonchin alueella syttyi maharadžan vastainen kapina. Pakistanissa monet uskoivat maharadžan aikovat ryhtyä muslimien verilöylyihin, jollaisia oli tapahtunut puolin ja toisin muualla Intian niemimaalla jaon yhteydessä. Muslimeja karkotettiin ja surmattiin etenkin Jammun alueella.[8] Pakistanissa alkoi myös vaikuttaa siltä, että maharadža aikoisi lopulta kuitenkin liittyä Intiaan.[6] Huhut Poonchia uhkaavasta verilöylystä levisivät etenkin Pakistanin Luoteisprovinssin paštuheimojen parissa, jotka alkoivat koota laškar-joukkoja.[8] Lokakuussa 1947 heimosoturit alkoivat ylittää rajaa Pakistanista Jammun ja Kashmirin puolelle.[6]
Heimosoturien hyökkäys sai Hari Singhin pyytämään apue Intiasta 24. lokakuuta. Tilanne vaikutti hyvin uhkaavalta, joskin muutaman seuraavan päivän tapahtumista on kiistelty. Hari Singh pakeni Srinagarista Jammuun lentoteitse[9] ja allekirjoitti sopimuksen Jammun ja Kashmirin liitoksesta Intiaan Jammussa ilmeisesti 25. lokakuuta ja Intian kenraalikuvernööri Louis Mountbatten hyväksyi sopimuksen 26. lokakuuta. Ensimmäiset Intialaiset joukot saapuivat Kashmiriin 27. lokakuuta vain hieman ennen Siringarin uhkaavaa ukistumista. Taistelut jatkuivat tammikuun ensimmäiseen päivään 1949. Jammu ja Kasmir jaettiin Intian hallitsemaan Jammun ja Kashmirin osavaltioon, sekä Pakistanin hallitsemaan Azad Kashmirin eli "Vapaan Kashmirin" alueeseen. Nehrun painostuksesta Hari Singh joutui nyt jakamaan vallan Sheikh Abdullahin kanssa.[6]
Itsenäisyyden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hari Singhin ja Sheikh Abdullahin välit olivat hyvin tulehtuneet. Abdullah syytti Hari Singhia muslimien vastaisista julmuuksista ja myös Kashmirista paosta sodan aikana. Abdullah vaati Hari Singhia jättämään valtaistuimensa. Samaan aikaan maharadžan arvovalta väheni. Hän oli Jammun ja Kashmirin osavaltion asevoimien ylipäällikkö, kunnes komento siirrettiin Intian asevoimille Abdullahin vaatimusten mukaisesti. Toukokuussa 1949 Hari Singh tapasi pääministeri Sardar Patelin Delhissä. Sardar kehotti Hari Singhia jättämään vallan ja nimittämään poikansa Karan Singhin sijaishallitsijakseen.[10] Hari Singh taipui vaatimuksiin. Hän eli loppuvuotensa Mumbaissa, jossa hän kuoli sydänkohtaukseen 26. huhtikuuta 1961.[6]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hari Singh oli naimisissa kaikkiaan neljä kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Baijial oli kuollut raskauden aikana. Kahdesta muusta avioliitosta ei syntynyt lapsia. Hari Singh sai poikansa Karan Singhin neljännen vaimonsa Maharani Tara Devin kanssa Cannesissa Ranskassa vuonna 1931.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Victoria Schofield: Kashmir in conflict : India, Pakistan and unending war. 2. painos. I.B. Tauris, 2021. ISBN 978-0-7556-0719-8.
- H. C. G. Matthew ja Brian Harrison (toim.): Oxford Dictionary of National Biography : Volume 50. Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-861400-4. Verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Matther ja Harrison 2004, s. 784
- ↑ Dogra dynasty Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Schofield 2021, s. 16
- ↑ a b Schofield 2021, s. 16-18
- ↑ a b Schofield 2021, s. 22-25
- ↑ a b c d e Matther ja Harrison 2004, s. 785
- ↑ Schofield 2021, s. xi
- ↑ a b Schofield 2021, s. 41-43
- ↑ Schofield 2021, s. 52-60
- ↑ Schofield 2021, s. 75-76
| ||||||||||||||
