HMS Abercrombie (1915)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo ensimmäisen maailmansodan Abercrombie-luokan monitorista. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Abercrombie
HMS Abercrombie
HMS Abercrombie
HMS Abercrombie
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast
Kölinlasku 12. joulukuuta 1914
Laskettu vesille 15. maaliskuuta 1915
Palveluskäyttöön 1. toukokuuta 1915
Palveluskäytöstä myyty 25. kesäkuuta 1927
Tekniset tiedot
Uppouma 6150 t
Pituus 102,0 m (kokonaispituus)
Leveys 27,4 m
Syväys 3,1 m
Koneteho 2000 ihp
Nopeus 10 solmua
Miehistöä 198
Aseistus 2 x 14"/L45 Mk II -tykkiä kaksoistornissa
2 x QF 12 naulan 18 cwt laivatykkiä
1 x QF 3 naulan ilmatorjuntatykki
1 x QF 2 naulan ilmatorjuntatykki
4 x .303 Maxim-konekivääriä

HMS Abercrombie oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Abercrombie-luokan monitori ensimmäisessä maailmansodassa.

Taustaa ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bethlehem Steelin Charles M. Schwab tarjosi 3. marraskuuta 1914 amiraliteetin ensimmäiselle merilordille Winston Churchillille käyttöön neljä neljäntoista tuuman 45 pituuskaliiperin BL Mk II kaksoistykkitornia, jotka oli tilattu Kreikan laivaston Salamista varten. Torneja ei kuitenkaan voitu toimittaa brittien kauppasaarron vuoksi saksalaiselle telakalle. Kuninkaallinen laivasto suunnitteli torneja varten monitoriluokan, joka oli suunniteltu nimenomaan rannikkomaalien tulittamiseen.[1]

Aluksen köli laskettiin 12. joulukuuta 1914 Belfastissa nimellä HMS Admiral Farragut, mikä oli kunnianosoitus Yhdysvaltain laivaston amiraali David Farragutille. Alus laskettiin vesille 15. huhtikuuta 1915. Yhdysvaltain ollessa edelleen puolueeton alus nimettiin uudelleen 31. toukokuuta palvelukseen otettaessa HMS M1:ksi ja edelleen 19. kesäkuuta HMS General Abercrombieksi. Lopulta 21. kesäkuuta aluksen nimeksi tuli HMS Abercrombie.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abercombie lähti 24. kesäkuuta risteilijä HMS Theseuksen saattamana ja hinaamana Dardanelleille tukemaan Gallipolin taistelua. Se saapui 12. heinäkuuta Kephaloon, jossa siitä tehtiin tukevien joukkojen lippulaiva ja alus siirtyi tulittamaan turkkilaisten asemia. Alukseen tuli lukuisia osumia, mutta se ei vaurioitunut pahoin. Alus muodosti syyskuussa sisaralustensa kanssa erityislaivueen 1. viirikön. Cape Hellesin evakuoinnin jälkeen tammikuussa 1916 alus siirrettiin Imbrosiin, josta käsin se toisinaan tulitti turkkilaisten asemia.[2]

Toukokuussa alus oli Maltalla huollettavana, jonka jälkeen se palasi Imbrokseen. Alus osallistui lokakuussa Salonikan rintaman taisteluihin, joiden päätyttyä se tuki maajoukkoja useissa kohteissa Aegeanmeren rannikolla ennen paluutaan Kephaloon alkuvuodesta 1917. Alus oli jälleen toukokuussa 1917 huollettavana Maltalla ja taas vuotta myöhemmin, jolloin sen tykit vaihdettiin. Näinä viimeisinä vuosina alus ei juurikaan osallistunut taistelutoimiin. HMS Endymionin upottanut sukellusvene oli lähellä upottaa myös HMS Abercrombien elokuussa 1918. Aselevon astuttua voimaan alus purjehti Dardanellien läpi Mustallemerelle.[2]

Alus palasi helmikuussa 1919 Britanniaan. Se siirtyi huhtikuussa Imminghamiin odottamaan poistoa. Alus poistettiin palveluksesta toukokuussa samana vuonna ja riisuttiin aseista Portsmouthissa kesäkuussa 1920. Alus myytiin romutettavaksi toukokuussa 1921, mutta se säilyi edelleen reservissä. Alus myytiin uudelleen 25. kesäkuuta 1927 romutettavaksi Wardille Inverkeithingiin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert s. 43
  2. a b c d Gardiner, Robert s. 44