HL Kuru

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HL Kuru ennen onnettomuuttaan.

Höyrylaiva Kuru oli suomalainen sisävesilaiva, joka upposi Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929. Kurun uppoaminen on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.

Alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuru rakennettiin Tampereella Sommers, af Hällström & Waldensin konepajalla vuonna 1915 liikennöimään Näsijärvellä.[1] Ensimmäisen maailmansodan aikaan alus oli pakko-otettuna Satakunnan laivastossa, joka oli Venäjän merivoimien joukko-osasto Näsijärvellä. Alkujaan kaksikerroksisen Kurun kansirakennelmat uusittiin vuonna Varkauden konepajalla 1928 kolmikerroksisiksi. Aluksen pituus oli 30,48 metriä, leveys 5,58 metriä, matkustajapaikkoja oli 214 ja siinä oli 355-hevosvoimainen höyrykone[2].

Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuru-laivan kapteeni Onni Saarinen

Uppoamattomaksi mainostetun[2] Kurun uppoaminen Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929 on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus. Onnettomuudessa menehtyneiden lukumääräksi on yleisimmin esitetty 138 henkeä, mutta Kurun kunnan historian kirjoittanut Erkki Laitinen on hukkuneiden ja kadonneiden luetteloiden läpikäynnin jälkeen päätynyt siihen, että uhrien lukumäärä olisi 136.[3]

Kuru lähti Mustanlahden satamasta kello 15.15 huolimatta siitä, että järveltä puhalsi voimakas tuuli, jonka voimakkuudeksi arvioitiin 8 boforia (17–20 m/s), puuskissa jopa hirmumyrskyn voimakkuuksia.[4] Lähtöpäätöksen teki aluksen päällikkö Onni Saarinen. Kurun edellä satamasta lähti HL Ylöjärvi, ja satamaan oli juuri onnellisesti saapunut HL Ruovesi. Ylöjärvi ja Ruovesi olivat Kurua pienempiä aluksia. Viisi minuuttia Kurun jälkeen satamasta lähti HL Tarjanne.[2][5]

Laivalla oli 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö.[6]

Laiva lähti aikataulunsa mukaan klo 15:15 kohti Kurua puskien vastatuuleen Näsijärven selällä. Suurin osa matkustajista oli laivan sisäosissa, välikannella ja alasalongeissa. Alkumatka Aallonmurtajalle, n. 100 metriä satamasta, sujui hyvin.[7]

Matkustajia saattaneet ihmiset katselivat laivan matkan edistymistä satamalaiturilta ja Näsikalliolta.[8]

Alus alkoi keikkua pituussuuntaisesti voimakkaassa vasta-aallokossa, ja kun aallot alkoivat lyödä vettä kannelle, vauhtia hiljennettiin. Kuru oli tuntemattomasta syystä kallistunut hiukan vasemmalle. [9]

Aluksen ehdittyä Siilinkarin luokse se joutui ristiaallokkoon, ja laivalta huomattiin kolme suurta hyökyaaltoa. Silminnäkijät kuvasivat niitä suurimmiksi koskaan näkemistään.[10]

Päällikkö Saarinen käski pysäyttämään koneen ensimmäisen aallon iskiessä Kurun keulaan. Aalto täytti keulakannen vedellä ja painoi keulan syvemmälle. Kun toinen aalto iski, se rikkoi matkustajatilan ovet ja vesi tulvi sisään laivan runkoon. Laiva kallistui vasemmalle, ja kun vesimassat vyöryivät vasemmalle laidalle kolmannen hyökyaallon iskiessä, Kuru kääntyi sivutuuleen ja kaatui kyljelleen, laivan hätäsignaalit kutsuivat apua, n. 40 matkustajaa odotti laivan kyljelle kavunneina pelastajia, minkä jälkeen laiva upposi nopeasti.[11]

Yksi laivan kolmesta pelastusveneestä jäi kaatuvan laivan alle ja toinen irtosi itsestään. Kolmannen veneistä irrotti päällikkö Saarinen yhdessä erään matkustajan kanssa. Veneet kuitenkin kaatuivat myrskyssä, ja vain kolme matkustajaa pelastui veneillä.

Kurun haaksirikkoisten pelastustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnettomuuden huomasi ensimmäisenä Kurun perässä satamasta lähteneen Tarjanteen perämies, joka huusi päällikkö Niilo Karimaalle ”Kuru on kaatunut”. Kapteeni Karimaa komensi laivan täyteen vauhtiin ja kiiruhti kohti uppoavaa Kurua, joka vielä makasi aallokossa kyljellään, pelastuneita matkustajia kyljelleen kavunneina. Monet Tarjanteen matkustajina olleet naishenkilöt pyörtyivät kuullessaan haaksirikkoisten avunhuudot. Tarjanteen ehdittyä Kurun luokse, Kuru oli jo vajonnut syvyyteen.[12]

Tarjanteen kapteeni Niilo Karimaa

Monet Tarjanteen matkustajat olivat kauhun valtaamia ja eivät pystyneet osallistumaan pelastustöihin, kolme kansimiestä, lastiperämies ja neljä laivan miehistöön kuulunutta naista, sekä muutamat rohkeammat matkustajat heittivät köysiä vedessä kelluvia matkustajia kohti.

Kapteeni Karimaa ja luotsiperämies Leppänen pysyivät kaikenaikaa laivan ruorissa. [13]

Levoton ihmisjoukko Mustanlahden satamalaiturilla Tampereella 7.9.1929.

Kurun matkustajien avunhuudot kuuluivat Näsikallion takaisiin taloihin. Näsilinnan katolla Kurun matkaa katseli Hämeen museon johtaja Gabriel Engberg, joka Kurun kaaduttua, hälytti poliisin ja lehtimiehet paikalle.[14] Kun tieto onnettomuudesta levisi kaupungilla, väkeä alkoi kertymään runsaasti Mustanlahden satamaan ja Näsikalliolle, josta he katselivat kohti Siilinkaria. Poliisit ja palokunnan komennuskunta saapuivat satamaan, suuri yleisö vaati kovaäänisesti satamassa olevia laivoja lähtemään pelastustoimiin. Palomiehet komennettiin aallonmurtajalle ja rannoille, vastaanottamaan rantaan ajelehtivia pelastuneita. Tarjanteen sireenin kutsuessa apua väkijoukkojen vaatimukset koventuivat, pelättiin Tarjanteenkin uppoavan.

Poliisimestari selvitti satamassa olevia laivojen mahdollisuuksia osallistua pelastustöihin, useimmat laivoista olivat kuitenkin tarkoitukseen liian pieniä, Näsi-yhtiön suuremmat laivat Näsi I ja Näsi II, olivat satamassa, mutta Näsi I koneisto oli poistettu korjauksen vuoksi ja Näsi II potkuriin oli takertunut köysi. Vain hinaaja Näsijärvi kelpasi pelastustöihin, mutta laivan kapteeni ja perämies olivat poissa ja höyrypannussa oli liian vähän painetta, jota alettiin välittömästi nostamaan. Näsijärvi laivaan etsittiin sopiva päällystö ja vapaaehtoisia pelastustoimiin.[15]

Hinaaja Näsijarvi Kurun pelastustöissä 7.9.1929.

Hinaaja Näsijärvi lähti pelastustöihin tilapäisellä miehistöllä ja ilman päällikköä, vanhimman laivamiehen Lauri Nevasen johtamana, tilapäisinä apumiehinä olivat satamaviskaali Mäenpää ja liikemies J. A. Sulkava, mukana oli kolme laivamiestä Elo Mäkinen, Herman Kekola, Arvo Kivistö. Laivalla oli mukana myös tohtori Wass, joka antoi pelastettaville ensiavun. Hinaaja Näsijärvi veti perässään laivavenettä, jossa olivat J. A. Sulkava ja N. Saarinen, jotka pelastivat laivaveneeseen kolme ihmistä.[16]

Hinaaja Näsijärven pelastaessa kahta pelastusveneessä ajelehtivaa ihmistä, ajautui laivan ohitse 10-15 metrin päässä tyhjän maitokannun ja pelastusvyön kannattelema vanha mies, jota ei kyetty pelastamaan.[17]

Pelastustöihin osallistui Purjehduspaviljongilta auttamaan tullut moottorivene ”Suunta”, jonka ohjaajina toimivat yhteiskoululainen Teuvo Vaissi ja lämmittäjä Aarne Latva, sekä pelastustehtävissä kauppias Kalle Kivinen ja johtaja Vilho Sjöblom. Suuntaan pelastettiin eräs nuori naishenkilö ja yritettiin pelastaa erästä vanhempaa naishenkilöä, joka sai otteen pelastusrenkaasta, mutta jota ei pystytty vetämään veneeseen, hänen kädessään kiinni pitämänsä ison matkalaukun vuoksi, lopulta nainen irrotti kätensä pelastusrenkaasta ja vajosi syvyyksiin. Seuraavaksi pelastettiin monttööri Varis, joka oli lauttojen ja pelastusrenkaiden varassa. Miestä joka oli takertunut aaltojen kuljettamiin tikapuihin, ei kyetty pelastamaan Suuntaan, renkaan heiton epäonnistuttua, mutta hänet pelastettiin hetken päästä hinaaja Näsijärven perässä vedettävään laivaveneeseen.[18] Kurun matkustajista saatiin pelastetuiksi vain 22 ihmistä, joista moottorivene Suuntaan pelastettiin 2 ihmistä, Hinaaja Näsijärveen 3 ihmistä ja Tarjanteeseen 15 ihmistä, kahden ihmisten ajauduttua rantaan.[19]

Pelastustöissä mukana olleet partiolaiset Teuvo Vaissi ja lämmittäjä Aarne Latva saivat 18. lokakuuta 1929 Suomen partiolaisten kultaisen sankarimerkin ja hengenpelastusmitalin.[20]

Poliisit yrittivät lähteä pelastustöihin kolmella soutuveneellä, joista yksi murskaantui aallonmurtajaan, jolloin yksi poliiseista vain täpärästi välttyi hukkumiselta, tämän jälkeen yrityksestä luovuttiin. Yksi Kuru laivan pelastusveneistä ajautui aallonmurtajalle, veneen reunoilla roikkui kolme ihmistä ja veneessä oli kaksi ihmistä. Yksi näistä ihmisistä kuoli aaltojen heittäessä hänet päin aallon murtajan kiviä, jolloin hänen päänsä murskautui, hänet saatiin kuolleena rannalle.[21]

Kaupungista riensi koko ajan lisää väkeä Mustalahden satamaan, osa saapui juosten ja osa autoilla. Kaupungin sairasautokin saapui paikalle. Tieto onnettomuudesta levisi naapuripitäjiin. Onnettomuudesta kerrottiin saman päivän aikana Berliinin ja Tukholman lehdissä.[22]

Tarjanteen päällikkö Niilo Karimaa menetti pelastustöissä terveytensä.

Hukkuneiden nostaminen ja naaraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuru-laivan mukana hukkuneiden ihmisten nostamiseen ryhdyttiin vasta maanantaina 9.9.1929, laiva oli uponnut 15 metrin syvyyteen.

Länsi-Teiskon Kurulaivan uhrien yhteishautaus 1929.

Laivan läheisyydestä nostettiin 44 ruumista ylös, ruumiita kuljetettiin aluksi moottoriveneellä satamaan, mutta myöhemmin tuotiin paikalle lotja, johon ruumiit kerättiin. Kaupungin ruumishuoneelle ei mahtunut kuin 14 ruumista, muut vietiin Frenckellin tehtaan varastohuoneeseen.[23]

Sukellus Kurun hylkyyn 1929, sukeltaja Kalle Raitanen.

Tiistaina oli yli 20 poliisia naaraamassa ja muutamia sukeltajia laivan läheisyydessä, tuolloin nostettiin 5 ruumista. Keskiviikkona nostettiin 29 ruumista, joista suurin osa oli Kurun välikannella. Torstaina löydettiin vielä 20 hukkunutta. Perjantaina 13 hukkunutta. Lauantaina 6 hukkunutta ja sunnuntaina 5. Maanantaina 3 ruumista. Keskiviikkona 1 ja torstaina 2 hukkunutta. Kaiken kaikkiaan löydettiin 118 ruumista.[24] Onnettomuuden uhrien etsinnät lopetettiin 29. syyskuuta, jolloin kateissa oli yhä kuusi henkeä.[25] Pelastuneita oli yhteensä 22.

Kurun uhrien hautaus Tampereen hautausmaalla 1929.

Kalevankankaan hautausmaalle Tampereella pystytettiin vuonna 1930 Kirsti Liimataisen suunnittelema Kuru-laivan haaksirikon muistomerkki. Onnettomuuden 11-vuotispäivänä vuonna 1940 Mustanlahden sataman tuntumassa Näsikalliolla paljastettiin toinen, Yrjö Liipolan suunnittelema muistomerkki. Onnettomuuden uhreista 38 on haudattu yhteishautaan Kurun Tammikankaan hautausmaalle, jossa on myös onnettomuuden muistomerkki. Myös Ruoveden kirkon hautausmaalle on paljastettu muistomerkki Kurun uppoamisessa menehtyneiden muistolle.

Kurun vanha kirkkoherra siunaa Kurun uhreja 1929.

Nosto ja kunnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntaina 22.9.1929 Kurun runko nostettiin pohjasta ylös ja hinattiin lotjien avulla Lapinniemen rantaan, jossa se nostettiin pintaan. Kuru tuotiin vanhalle paikalleen Mustalahden satamaan 3.10.1929.[26]

Näsijärven pohjasta nostettu Kuru teki ensimmäisen matkansa torstaina 14. lokakuuta 1929.[27]

Höyrylaiva Kurun runko Visuvedellä syyskuussa 2010.

Kuru lopetti liikennöintinsä vuonna 1938. Alus muutettiin proomuksi, ja sitä käytettiin tavarakuljetuksiin parisenkymmentä vuotta.

Kurun runko on edelleen reitin varrella ”raatona” maalle nostettuna[2].

Höyrykone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun laiva oli muutettu proomuksi, niin sen höyrykone myytiin Turengin sahalle voimanlähteeksi. Sieltä sen tie kulki 1940-luvulla Länkipohjan sahalle ja 1960-luvulla Alavuden puunjalostustehtaalle. Alavudelta höyrykone lahjoitettiin Tampereen museoille vuonna 1992. Höyrykone kunnostettiin ja asetettiin näytteille Mustanlahden satamaan vuonna 2013.[28]

Onnettomuuden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnettomuuden aikana Kurun painopiste oli entistä ylempänä, kun sen kansirakennelmia oli korotettu kysymättä suunnittelijan tai asiantuntijan neuvoa. Se ei kuitenkaan ollut keskeinen syy uppoamiseen. Laivan keulakannen reelinki oli vuotta aiemmin muutettu umpinaiseksi, eikä siinä ollut valuma-aukkoja, joista vesi olisi päässyt poistumaan. Lisäksi kapteeni käski pysäyttää koneet, mikä valuma-aukkojen puutteen ohella on todettu pääsyyksi onnettomuuteen.[2].

Onnettomuuden syiden tutkijat huomauttivat välikannen etuovien olevan sisäänpäin aukenevia, jonka vuoksi keulakannelle päässyt vesi pääsi valumaan laivan sisäosiin.[29]

Lähdekirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Orvo Kärkönen: Näsijärven murhenäytelmä 7.IX.1929, Otto Andersinin kustannusliike, 1929

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Näsijärven murhenäytelmä, s. 38
  2. a b c d e Pöntinen, Petri: Veden paino. Suomen kuvalehti, 4.9.2009, nro 36, s. 34–42.
  3. Laitinen, Erkki (1992). Kurun historia 1919–1985. Vanhan Ruoveden historia III:52. Kurun kunta. s. 272.
  4. Näsijärven murhenäytelmä, s. 9
  5. Näsijärven murhenäytelmä, s. 10-11
  6. Jouni Keskinen: Kuru-laivan onnettomuus 7.9.1929 Viitattu 3.10.2010.
  7. Näsijärven murhenäytelmä, s. 12
  8. Näsijärven murhenäytelmä, s. 12-13
  9. Näsijärven murhenäytelmä, s. 37
  10. Näsijärven murhenäytelmä, s. 13
  11. Näsijärven murhenäytelmä, s. 13
  12. Näsijärven murhenäytelmä, s. 14-15
  13. Näsijärven murhenäytelmä, s. 15-17, 39
  14. Näsijärven murhenäytelmä, s. 27
  15. Näsijärven murhenäytelmä, s. 32-33
  16. Näsijärven murhenäytelmä, s. 15-18
  17. Näsijärven murhenäytelmä, s. 29-30
  18. Näsijärven murhenäytelmä, s. 19-20, 29
  19. Näsijärven murhenäytelmä, s. 39
  20. Partio.net
  21. Näsijärven murhenäytelmä, s. 33-34
  22. Näsijärven murhenäytelmä, s. 34-35
  23. Näsijärven murhenäytelmä, s. 42
  24. Näsijärven murhenäytelmä, s. 45
  25. Näsijärven murhenäytelmä, s. 47
  26. Näsijärven murhenäytelmä, s. 47
  27. Näsijärven murhenäytelmä, s. 47
  28. Tuomas Macgilleon: Nässyn Titanicin mylly palasi. Aamulehti Moro, 4.7.2013, s. 12.
  29. Näsijärven murhenäytelmä, s. 38

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HL Kuru.