Gwynfor Evans
| Gwynfor Evans | |
|---|---|
 Gwynfor Evans BBC:n radioväittelyssä 1951. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. syyskuuta 1912 Barry, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 21. huhtikuuta 2005 (92 vuotta) Pencarreg, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Poliitikko | |
| Puolue | Plaid Cymru |
| Asema |
Plaid Cymrun puoluejohtaja (1945–1981) Carmarthenshiren kreivikunnanvaltuuston jäsen (1949–1974) Britannian alahuoneen jäsen (1966–1970 ja 1974–1979) |
Gwynfor Evans (1. syyskuuta 1912 Barry, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta – 21. huhtikuuta 2005 Pencarreg, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta) oli walesilainen poliitikko. Hän johti 1945–1981 kansallismielistä Plaid Cymru -puoluetta ja oli puolueen ensimmäinen edustaja Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneessa, jossa hän istui vuodet 1966–1970 ja 1974–1979. Pitkälti Evansin vakaumuksellisen pasifismin ansiosta Plaid Cymru pyrki Walesin aseman kohentamiseen väkivallattomasti. Evans itse oli vuonna 1980 syömälakossa ja onnistui sen avulla pyörtämään konservatiivihallituksen päätöksen olla perustamatta kymrinkielistä televisiokanavaa.
Nuoruus ja opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gwynfor Evans syntyi Barryssä, Walesissa vuonna 1912. Hänen vanhempansa eivät olleet nationalisteja eivätkä puhuneet kymriä, jota Evans itse alkoi opiskella 18-vuotiaana. Gwynfor sai suurimmat vaikutteensa isoisältään, pastori Ben Evansilta, jolta hän omaksui syvän uskonnollisen vakaumuksen ja raittiuden.[1]
Evans opiskeli oikeustiedettä Walesin yliopistossa, missä hän liittyi Christian Society- ja Left Book Club -järjestöihin. Hän alkoi myös kokea Walesin itsenäisyyden tarpeellisuuden nähdessään, kuinka maa kärsi 1930-luvun laman aikana. Evans liittyi opiskeluaikanaan kansallismieliseen Plaid Cymru -puolueeseen. Hän jatkoi opintojaan Oxfordin St John’s Collegessa ja perusti sinne puolueen jaoston.[1]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nousu Plaid Cymrun johtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evansin ehdotuksesta Plaid Cymru julisti 1938 toisen maailmansodan kynnyksellä kieltäytyvänsä väkivallasta. Evans itse ilmoitti sodan alettua olevansa aseistakieltäytyjä. Yllätykseen hän sai myös ehdottoman vapautuksen palveluksesta. Vapautus myönnettiin vain hyvin harvoille.[1] Evans toimi 1939–1945 Walesin rauhanliikkeen, Heddychwyr Cymrun sihteerinä.[2]
Evans oli vuodet 1943–1945 Plaid Cymru -puolueen varajohtaja. Vuonna 1945 hän nousi puoluejohtajaksi. Evansin vahvasti kannattama rauhanaate näkyi myös puolueen toiminnassa. Monista muista kansallismielisistä liikkeistä poiketen Plaid Cymru vastusti väkivallan käyttämistä tavoitteidensa saavuttamisessa.[2]
Alahuoneen edustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evans valittiin vuonna 1949 Carmarthenshiren kreivikunnanvaltuustoon, missä hän piti paikkansa noin neljännesvuosisadan ajan. Evans pyrki edistämään muun muassa Walesin hallinnon ja kymrin kielen asemaa. Hän oli näkyvästi esillä, kun hän vastusti Liverpoolia varten suunnitellun tekojärven rakentamista. Tekojärvi rakennettiin, ja se peitti alleen Capel Celynin kylän. Vaikka Evans ei onnistunutkaan estään kylän kohtaloa, taistelu auttoi häntä nousemaan Plaid Cymrun ensimmäiseksi Britannian alahuoneen edustajaksi.[1] Evans valittiin parlamenttiin vuoden 1966 täytevaaleissa, jotka järjestettiin Carmarthenin edustajan Megan Lloyd Georgen kuoltua.[2]
Evans oli vaikuttamassa parlamentissa vuoden 1967 kymrin kielilakiin. Hän oli pyytänyt mahdollisuutta vannoa virkavalansa kymriksi, mutta puhemies oli antanut kieltävän vastauksen. Evansin paikallaolo ja pelko Walesin kansallisesta heräämisestä vakuutti Harold Wilsonin hallituksen hyväksymään kielilain.[1]
Evans ei tuntenut oloaan kotoisaksi parlamentissa, ja erityisesti Walesin työväenpuolueen edustajat pyrkivät vaikeuttamaan tämän toimia. Evansin ja Plaid Cymrun asema vaikeutui 1960-luvun lopulla, kun Walesin nationalismiin sekoittui myös äärimielisiä aineksia. Evansin tytär osallistui Cymdeithas yr Iaith Gymraeg järjestämiin levottomuuksiin, mikä ei auttanut Evansin asemaa. Hän menettikin vuonna 1970 paikkansa parlamentissa.[1]
Evans valittiin uudestaan parlamenttiin lokakuussa 1974. Plaid Cymru sai tuolloin yhteensä kolme paikkaa, mutta puolue oli silti varsin pitkälti eristyksissä muista. Evans menetti paikkansa vuonna 1979 ja luopui puoluejohtajan asemasta vuonna 1981. Hän yritti parlamenttiin vielä vuonna 1983, mutta ei tullut valituksi.[1]
Syömälakko ja viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Evans istuikin pitkään parlamentissa, hänen merkittävin poliittinen saavutuksensa tuli todennäköisesti vasta parlamentaarikon uransa jälkeen. Hän julisti vuonna 1980 syömälakon aikomuksenaan ”paastota kuolemaan asti” ellei uusi konservatiivihallitus kumoaisi päätöstään, joka perui kymrinkielisen televisiokanavan perustamislupauksen.[1]
Konservatiivipuolue oli luvannut vuoden 1979 vaalikampanjassaan perustaa kymrinkielisen televisiokanavan. Sisäministeri William Whitelaw ilmoitti kuitenkin muutaman kuukauden päästä muuttaneen mieltänsä.[3] Evansin nälkälakko pakotti Margaret Thatcherin hallituksen kumoamaan päätöksensä. Tilanne raukesi, kun Walesin asioita hoitanut ministeri Nicholas Edwards ilmoitti, että kymrinkielinen kanava S4C tultaisiin kuitenkin perustamaan.[2]
Evans keskittyi viimeisinä vuosinaan kirjoittamiseen. Hän teki useita kirjoja Walesista ja omaelämäkerran Bywyd Cymro (1982).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Gwynfor Evans The Telegraph. 22.4.2005. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Stephens, Meic: Gwynfor Evans The Independent. 21.4.2005. Independent Digital News and Media Limited. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Hannan, Patrick: Gwynfor Evans The Guardian. 22.4.2005. Guardian News and Media Limited. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gwynfor Evans Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
