Gustav Leonhardt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leonhardt esiintymässä Pariisissa syyskuussa 2008.

Gustav Leonhardt (30. toukokuuta 1928 Alankomaat16. tammikuuta 2012 Amsterdam) oli alankomaalainen cembalisti, urkuri,[1] kapellimestari ja pedagogi. Hänen ohjelmistonsa oli laaja-alainen ja kattoi musiikkiteoksia 1500-luvulta Mozartin aikoihin.

Vuosina 1947–1950 Leonhardt suoritti urkujen ja cembalon soiton opintoja Schola Cantorumissa Baselissa. Vuonna 1952 häneltä ilmestyi tutkielma The Art of Fugue. Bach’s Last Harpsichord Work, jossa Johann Sebastian Bachin ”Fuugan taidon” todistettiin olevan klaveeriteos.

Leonhardtin perustama Leonhardt Consort aloitti toimintansa 1955. Hän ja Nikolaus Harnoncourt levyttivät kaikki Bachin kirkolliset kantaatit vuosien 1971–1990 aikana. Leonhardtia arvostetaan ja hänet tunnetaan varsinkin Girolamo Frescobaldin, Johann Jacob Frobergerin ja Louis Couperinin sävellysten esittäjänä.

Leonhardt oli Amsterdamin konservatorion cembalonsoiton professorin virassa 1954–1988 ja toimi Harvardin yliopistossa vierailevana professorina 1969–1970. Wienin musiikkiakatemian cembaloprofessorina hän työskenteli 1952–1955. Leonhardt oli urkurina Amsterdamin Waalse Kerkissä 1954–1980 ja Nieuwe Kerkissä alkaen vuodesta 1980.

Leonhardt sai kunniatohtorin arvonimiä monista yliopistoista. Hänelle myönnettiin Erasmus-palkinto 1980.

Leonhardt näytteli Johann Sebastian Bachia Jean-Marie Straubin ohjaamassa elokuvassa Chronik der Anna Magdalena Bach, joka valmistui 1967.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]