Tämä on lupaava artikkeli.

Gus Edwards

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gus Edwards
Henkilötiedot
Syntynyt18. elokuuta 1881
Hohensalza, Saksa
Kuollut7. marraskuuta 1945 (64 vuotta)
Los Angeles, Yhdysvallat
Ammatti Säveltäjä, laulaja, näyttelijä, musiikkikustantaja
Muusikko
Aktiivisena 1898–1939

Gus Edwards, alk. Gustave Edward Simon (18. elokuuta 1881 Hohensalza, Saksa – 7. marraskuuta 1945 Los Angeles, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen säveltäjä, vaudeville-esiintyjä ja musiikkikustantaja. Hän aloitti musiikkiuransa 12-vuotiaana vaudevillessa ja aloitti säveltämisen vuosisadan vaihteessa. Hänen tärkeitä yhteistyökumppaneitaan olivat sanoittajat Will D. Cobb, Edward Madden ja Vincent Bryan. Edwards saavutti menestystä sävellyksillään, joista tunnetuin on vuoden 1907 ”School Days”. Hän johti omaa musiikkikustantamoaan ja tuli tunnetuksi järjestämistään näytelmistä, joissa esiintyi paljon lapsinäyttelijöitä. Vuonna 1939 julkaistu elokuva The Star Maker perustuu Edwardsin elämään.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustave Edward Simon syntyi Hohensalzassa, Saksan keisarikunnassa (nykyisin Inowrocław Puolassa). Hänellä oli kolme vanhempaa ja neljä nuorempaa sisarusta. Perhe muutti Yhdysvaltoihin Gustaven ollessa yhdeksänvuotias.[1] Hän varttui New Yorkin Brooklynissä ja seurasi nuoruudessaan mielellään Union Squaren ympäristössä esitettyjä vaudeville-näytöksiä.[2] Hän ansaitsi rahaa kiertämällä laulamassa Brooklynin irlantilaisten ja juutalaisten maahanmuuttajaperheiden kodeissa ja lopetti koulunkäynnin voidakseen keskittyä laulamiseen täysipäiväisesti.[1]

Vaudeville-laulaja Lottie Gilson palkkasi 12-vuotiaan Simonin esitykseensä epäviralliseksi laulajaksi – pojan tehtävä oli istua yleisössä ja sovitussa kohdassa nousta seisomaan ja yhtyä ”spontaanisti” esittäjän lauluun.[2] Ennen pitkää muutkin esiintyjät alkoivat käyttää Simonia varietee- ja burleskiesityksissään.[3] Hän lauloi muun muassa Emma Carusin, Imogene Comerin ja Helen Moran näytöksissä.[4] Taustalaulamisen lisäksi hän lauloi silloin tällöin myös soolo-osuuden katsomon penkiltä. Temppu menetti ennen pitkää tehonsa liiallisen käytön vuoksi, mutta 1890-luvun yleisöön se meni yleensä täydestä.[3]

Tin Pan Alleyn kykyjenetsijä kiinnitti pian huomionsa Simonin lauluääneen ja palkkasi hänet laulamaan ja näyttelemään viisihenkiseen poikaryhmään.[2] Uransa alkuvaiheessa hän lakkasi käyttämästä sukunimeään ja alkoi esiintyä nimellä Gus Edwards.[1] Hän tutustui säveltäjä Paul Dresseriin, joka esitteli hänelle Tin Pan Alleyn kustantamotoimintaa ja järjesti hänelle mahdollisuuden säveltää pianon ääressä kustannusyhtiönsä Howley, Haviland & Companyn tiloissa.[2]

Menestys säveltäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”In My Merry Oldsmobile” -kappaleen kansilehti vuodelta 1905.

Edwards opetteli pianonsoittoa omatoimisesti, ja hänen ensimmäinen sävellyksensä ”All I Want Is My Black Baby Back” julkaistiin vuonna 1898.[2][4] Kustantamon muusikot joutuivat kirjoittamaan kappaleen nuotit paperille, sillä Edwards itse ei osannut vielä nuottikirjoitusta.[4] Seuraavien vuosien aikana Edwards sävelsi yhä enemmän. Hänen kappaleensa ”I Can’t Tell Why I Love You but I Do” nousi myydyimpien balladien listan kärkeen vuonna 1900.[4]

Sävellystyön ohella Edwards esiintyi neljän muun pojan kanssa lauluyhtye Newboys Quintetissä ja pääsi kvintetin mukana Yhdysvaltain-kiertueelle.[2][5] Edwardsin kiertäessä viihdyttämässä yhdysvaltalaisia joukkoja sotilastukikohdissa Espanjan–Yhdysvaltain sodan aikana hän tutustui sanoittaja Will D. Cobbiin, josta tuli tärkeä yhteistyökumppani nuorelle säveltäjälle.[5] Kappaleesta ”Goodbye, Little Girl, Goodbye” tuli hitti sodan aikana.[6]

Ensimmäinen kappale, jolla Edwards saavutti taloudellista menestystä, oli vuonna 1905 julkaistu ”In My Merry Oldsmobile”. Hän perusti samana vuonna New Yorkissa oman musiikkikustantamonsa.[2][5] Marraskuussa 1905 hän solmi avioliiton Lillian Boulangerin kanssa.[3][6]

Edwards julkaisi vuonna 1907 kappaleen ”School Days”, josta tuli suuri hitti ja jonka nuotteja myytiin yli kolme miljoonaa kopiota. Edwards ja sanoittaja Will D. Cobb kirjoittivat kappaleen ympärille vaudeville-revyyn School Boys and Girls, jossa Edwards näytteli itse opettajaa ja hänen oppilainaan esiintyi joukko lapsia.[2] Lapsinäyttelijät olivat tärkeässä roolissa myös monissa muissa Edwardsin järjestämissä näytelmissä kuten Kid Kabaret, The Nine Country Kids ja Juvenile Frolic.[6] Monet Edwardsin näytelmien lapsiesiintyjistä nousivat myöhemmin itse kuuluisuuteen, mukaan lukien Larry Adler, Ray Bolger, Eddie Cantor, Elsie Janis, George Jessel, Lila Lee, Groucho Marx, Eleanor Powell ja Walter Winchell.[2][5][4] Lapsinäyttelijöiden myöhempi suosio toi Edwardsille New Yorkin viihdemaailmassa lisänimen ”tähdentekijä”.[5]

Edwards ja Will D. Cobb tekivät yhteistyötä kahdenkymmenen vuoden ajan. Heidän tekemiinsä hitteihin kuuluvat ”School Daysin” lisäksi ”I Just Can’t Make My Eyes Behave”, ”I Can’t Tell Why I Love You but I Do” ja ”Sunbonnet Sue”. Muita hänen kanssaan työskennelleitä sanoittajia olivat Edward Madden ja Vincent Bryan.[5] Madden sanoitti Edwardsin viimeiseksi hittisävellykseksi jääneen kappaleen ”By the Light of the Silvery Moon” (1909), josta jazzpianisti Fats Waller teki 1940-luvulla oman menestyneen versionsa.[2]

Myöhempi ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Florenz Ziegfeld tuotti vuonna 1907 ensimmäisen osan suosittuun revyysarjaansa Ziegfeld Follies, johon Edwards sävelsi kappaleita.[5] Ziegfeld käytti hänen musiikkiaan myös revyysarjan myöhemmissä osissa. Vuoden 1910 Folliesiin Edwards teki sävellysten lisäksi käsikirjoituksen yhdessä Harry B. Smithin kanssa.[7]

Vuonna 1909 Edwards lauloi omia kappaleitaan sooloesiintyjänä New Yorkin Hammerstein Ballroomissa. Variety-lehden arvostelussa häntä kuvattiin taitavaksi viihdyttäjäksi ja mainittiin hänen tehneen itsestään tunnetun sävellyksillään.[6] Edwards liittyi tekijänoikeusjärjestyö ASCAP:n jäseneksi, kun se perustettiin 1914.[5]

Vuosina 1928–1930 Edwards työskenteli Hollywoodissa, sävelsi musiikkia äänielokuviin ja näytteli itse kahdessa elokuvassa. Hän kuitenkin palasi nopeasti teatterialalle.[5] Huhtikuussa 1930 hän järjesti vaudeville-näytöksen Gus Edwards and His Hollywood Protégés (suom. Gus Edwards ja hänen Hollywoodin suojattinsa).[6] 1930-luvun puolivälissä hän tuotti radio-ohjelmaa losangelesilaiselle KFWB-kanavalle.[6]

Gus Edwardsin elämästä julkaistiin vuonna 1939 elokuva The Star Maker, jossa Edwardsia esitti Bing Crosby.[2] Elokuvan tarina ei kuitenkaan ollut puhtaasti elämäkerrallinen, vaan siihen oli sekoitettu runsaasti fiktiota.[3]

Syövästä kärsivä Edwards jäi vuonna 1939 eläkkeelle heikkenevän terveytensä pakottamana. Viimeiset vuotensa hän vietti kotonaan vuoteenomana vaimonsa Lillianin hoidossa.[6][4] Hän kuoli 7. marraskuuta 1945 Los Angelesissa.[5]

Broadway-näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääasiallisena lauluntekijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Supper Club (1902) – sävellys ja sanoitus
  • When We Were Forty-One (1905) – sävellys
  • Breaking Into Society (1906) – sävellys ja sanoitus
  • Hip! Hip! Hooray! (1907) – sävellys
  • The Merry-Go-Round (1908) – sävellys
  • School Days (1908) – tuotanto, sävellys ja sanoitus
  • The French Doll (1922) – sävellys
  • Broadway Sho-Window (1936) – tuotanto, sävellys ja lavastus

Lisämateriaalin tekijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hodge, Podge & Co. (1901)
  • The Strollers (1901)
  • The Wizard of Oz (1903)
  • Mr. Bluebeard (1903)
  • Winsome Winnie (1904)
  • The Medal and the Maid (1904)
  • An English Daisy (1904)
  • A Little Bit of Everything (1904)
  • Mrs. Black Is Back (1905)
  • Fantana (1905)
  • His Honor the Mayor (1906)
  • About Town (1906)
  • The Blue Moon (1907)
  • About Town (1906)
  • A Parisian Model (1907)
  • Ziegfeld Follies of 1907 (1907)
  • The Hired Girl’s Millions (1907)
  • Miss Innocence (1909)
  • Ziegfeld Follies of 1909 (1909)
  • Ziegfeld Follies of 1910 (1910) – myös käsikirjoitus
  • The Passing Show of 1914 (1914)
  • Lucky (1927)
  • Marching By (1932)

Lähde: Internet Broadway Database.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Edwards, Gus: The Kid’s Clever. Collier’s Weekly, 8.12.1928, s. 12–13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.12.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k arwulf, arwulf: Gus Edwards Allmusic. Viitattu 15.1.2013. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Cullen, Frank: Vaudeville Old & New: An Encyclopedia of Variety Performers in America, s. 348–351. Routledge, 2004. ISBN 978-0-415-93853-2 (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Burton, Jack: The Honor Roll of Popular Songwriters, No. 15: Gus Edwards. Billboard, 2. huhtikuuta 1949, s. 48. Nielsen Business Media, Inc. ISSN 0006-2510 (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j Gus Edwards Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.10.2012. Viitattu 15.1.2013. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g Slide, Anthony: The Encyclopedia of Vaudeville, s. 155–158. Univ. Press of Mississippi, 2012. ISBN 978-1-61703-250-9 (englanniksi)
  7. ↑ Ziegfeld Follies of 1910 Internet Broadway Database. Viitattu 15.1.2013. (englanniksi)
  8. ↑ Gus Edwards Internet Broadway Database. Viitattu 15.1.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gus_Edwards&oldid=21509192”