Grumman F8F Bearcat
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
.jpg) |
|
| Tyyppi | hävittäjä |
| Suunnittelija | William T. Schwendler |
| Valmistaja | Grumman Aircraft Engineering Corporation[1] |
| Miehistö | 1 |
| Ensilento | 21. elokuuta 1944[2] |
| Käyttöönottovuosi | 1945[3] |
| Valmistus lopetettu | 1949[4] |
| Valmistettu | 1 266[3] kpl |
|
|
|
| Pituus | 8,43[5] m |
| Kärkiväli | 10,82[5] m |
| Korkeus | 4,16[5] m |
| Siipipinta-ala | 22,67[5] m² |
| Nopeus | 680[5] km/h |
| Lentomatka | 1 780[5] km |
| Tyhjäpaino | 3 ,320[5] kg |
|
|
|
| Koneisto | Pratt & Whitney R-2800-34W –tähtimoottori[3] |
| Teho | 2 100 hp (1 567 kW) |
|
|
|
| Aseistus | 4 x 12,7 mm konekivääri (F8F-1),4 x 20 mm tykki (F8F-1B), 2 x 454 kg pommit tai 4 x 127 mm raketit[6] |
Grumman F8F Bearcat on yhdysvaltalainen laivastohävittäjä.
Grumman F6F Hellcatiin perustuvan alatasoisen, kaksirivisellä tähtimoottorilla varustetun konemallin suunnittelu alkoi vuoden 1943 kesäkuussa, tavoitteena saada käyttöön Hellcatin kevyempi versio taistelemaan tasavertaisesti kevyiden japanilaishävittäjien kanssa.[5] Ensilentonsa 21. elokuuta 1944 lentäneen koneen toimitukset alkoivat vuoden 1945 maaliskuussa, mutta sodan päättymisen vuoksi valmistusmäärä jäi 1 266 koneeseen, eikä sitä käytetty taistelutoimintaan toisen maailmansodan aikana.[5] Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen lisäksi konetyyppiä käyttivät Ranskan, Etelä-Vietnamin ja Thaimaan ilmavoimat.[5]
